Takaisin edelliseselle sivulle

Pythagoras

"Kaikki oliot ovat lukuja"

Mitä tiedämme Pythagoraasta?
Pythagoraan elämä
Pythagoraan aikalaiset
Pythagoraan koulukunta
Pythagoralaisten saavutukset
Pythagoralaisten poliittinen merkitys
Mitä itse Pythagoraasta ajattelen
Lähteet

Mitä tiedämme Pythagoraasta?

Pythagoraasta ei oikeastaan voida sanoa mitään muuta historiallisesti varmaa, kuin että hän syntyi Samoksen saarella Kreikassa ja muutti myöhemmin Kronoksen kaupunkiin Etelä- Italiaan ja että hän piti papujen syömistä syntinä. Hän eli noin vuosien 600- 500 välillä ennen ajanlaskumme alkua. Hänen arvellaan syntyneen vuoden 570 vaiheilla eaa. ja kerrotaan olleen täysissä voimissaan noin vuonna 532 eaa. Hän kuoli mahdollisesti vuonna 500 eaa.

Varmoja tietoja hänestä ei ole, sillä hän ei kirjoittanut mitään eivätkä hänen oppilaansakaan saaneet paljastaa salaisia oppeja. Tietoa pythagoralaisista on saatu pääasiassa Platonilta ja Aristoteleelta ja heidän oppilailtaan, sillä pythagoralaisuudella oli vahva vaikutus heidän ajatuksiinsa. Aina Sokrateen aikoihin asti pythagoralaisten opit kulkivat salaisuuteen vihkiytyneiden suullisena perimätietona.

Kaikki loput, minkä tässä kerron, ovat vain yleisiä oletuksia hänestä, eivät välttämättä varmaa tietoa. Varmasti ei voida lainkaan sanoa, mitä Pythagoras opetti, mitä ei, joten puhun tässä paljon pythagoralaisista, sillä heidän oppinsa ovat luultavasti pääosin peräisin historialliselta Pythagoraalta. Tätä en kuitenkaan tästä lähtien joka välissä mainitse, jotta asia olisi helpompi käsitellä ja lukea.

Alkuun

Pythagoraan elämä

Kerrotaan, että Pythagoras oli Mnesarkhos- nimisen varakkaan miehen tai Apollo- tai Hermes- jumalan poika. Hän syntyi Samoksen saarella, jota hallitsi noin vuosina 535- 515 eaa. Polykrates, kuuluisimpia kreikkalaisista tyranneista. Polykrateella oli suuri laivasto, jota hän käytti runsaasti merirosvoukseen. Tuohon aikaan Samos oli kukoistava kauppakaupunki, jonka laivat purjehtivat Välimeren toiseen päähän Espanjan Tartessokseen asti. Pythagorasta kerrotaan opettaneen Ferekydeksen ja Anaksimandroksen, joista viimeksi mainittu oli miletolaisen filosofikoulukunnan merkittävimpiä filosofeja.

Pythagoraan sanotaan tehneen nuoruudessaan opintomatkoja Persiaan, Galliaan, Kreetaan ja Egyptiin. Luultavaa on, että hän kävi ainakin Egyptissä ja sai sieltä virikkeen pohtia hänen kuulua hypotenuusan neliötään. Egyptissä oli nimittäin havaittu, että kun naruun mitataan solmu kolmen, neljän ja viiden yksikön välein ja se sen jälkeen pingotetaan solmujen kohdalta, saadaan aina suorakulmainen kolmio. Tämä keksintöhän on korvaamaton kaikessa rakentamisessa. Ilmeisesti hän yhdisti asiaan myös miletolaisen koulukunnan havainnon, että piirrettäessä ympyrään kolmioita siten, että niiden kärkipisteet ovat ympyrän kehällä ja niiden yksi sivu on ympyrän halkaisija, kolmioista tulee aina suorakulmaisia.

Tarina kertoo, että Pythagoraalla olisi ollut vaimo nimeltä Theano ja tytär nimeltä Damo. Damolle hän kertoman mukaan uskoi kaikki salaisuutensa eikä Dano äärimmäisessä köyhyydessäkään suostunut paljastamaan elämän tarkoitusta.

Palattuaan opintomatkoiltaan Pythagoras kaikkien lähteiden mukaan joutui riitoihin edellä mainitun Polykrateen hallituksen kanssa, ja muutti Krotoniin Etelä- Italiaan. Kroton oli myöskin menestyvä kauppakaupunki, joka eli tuottamalla Joonian tavaroita Italiaan. Se oli myös kuuluisa lääketieteestään. Kun Pythagoras saapui Krotoniin, sen oli vastikään voittanut sodassa Lokroi. Pythagoraan saapuessa sinne hän oli noin 40 -vuotias.

Pythagoraasta on olemassa lukuisia myyttejä, ja hänestä tuli legendaarinen hahmo ehkä jo eläessään. Kuten olen jo edellä maininnut, häntä väitettiin Apollonin tai Hermeen pojaksi. Hänen sanottiin muistavan aikaisemmat inkarnaationsa, kerrottiin että hän kykeni olemaan läsnä kaikkialla ja että hänellä oli kultainen reisiluu. Lisäksi kerrottiin Pythagoraan ennustajan lahjoista ja käynnistä manalassa, missä hän oli nähnyt Hesiodoksen ja Homeroksen henget kahlittuina ja käärmeiden uhkaamina heidän jumalista esittämiensä puheiden takia. Jätän lukijan omaan harkintaan näiden väitteiden todenperäisyyden.

Alkuun

Pythagoraan aikalaiset

Kerron tässä lyhyesti, mitä Pythagoraan aikoihin tapahtui muualla maailmassa, jotta lukijan olisi helpompi hahmottaa hänen aikaansa.

Pari-, kolmekymmentä vuotta ennen Pythagoraan syntymää Solon uudisti Ateenan lait, taolaisuus syntyi Kiinassa, Nebukadressar II valloitti Jerusalemin ja rakennutti Riippuvat puutarhat, Intiassa kehiteltiin veda- kirjallisuuteen lukeutuvat brahmanat ja rituaaleja koskevat sutrat. Kymmenen vuotta ennen häntä rakennettiin Kreikan ensimmäinen kivitemppeli Korfulle, ja Thales, miletolaisen filosofikoulukunnan perustaja, ennusti auringonpimennyksen. Kun Pythagoras oli noin alun toisella kymmenellä, alettiin rakentaa Artemiin temppeliä Efesokseen. Hänen täyttäessään kaksikymmentä syntyi Kungfutse Kiinassa, Kyyros II Suuri perusti Persian valtakunnan ja Amerikassa Tres Zapotesista tuli olmeekkien uusi keskus.

Pythagoraan ollessa ilmeisesti opintomatkoillaan kolmikymppisenä Persia valtasi Babylonian ja juutalaiset vapautuivat Baabelin vankeudesta, ja samoihin aikoihin, kun Pythagoras muutti Italiaan, buddhalaisuus syntyi Intiassa.

520- luvulle eaa. saavuttaessa nousi Dareios I valtaistuimelle Persiassa. Kymmenisen vuotta myöhemmin Roomasta tuli tasavalta ja se solmi ensimmäisen liittosopimuksensa Karthagon kanssa. Niihin aikoihin myös Sparta kohosi Hellaan mahtavimmaksi kaupunkivaltioksi. Pian Pythagoraan kuoleman jälkeen Suomessa alkoi rautakausi, kelttiläinen La Tènen kulttuuri syntyi Euroopassa ja Dareios I koetti valloittaa Kreikan, Kiinassa valmistettiin valurautaa, ensimmäiset meksikolaiset hieroglyfit hakattiin kiveen Monte Albánissa ja kameli korvasi Saharassa hevosen.

Alkuun

Pythagoraan koulukunta

Aristoteles sanoo Pythagoraasta, että hän "työskenteli ensin matematiikan ja aritmetiikan alalla, ja myöhemmin, jonakin aikana, suostui Ferekydeen harjoittamaan ihmeiden tekemiseen".

Krotoniin saavuttuaan Pythagoras perusti sinne suljetun oppilasyhteisön. Se oli pikemminkin uskonnollinen ja myöhemmin poliittinen luonteeltaan kuin filosofinen. Joka tapauksessa se keskittyi matematiikan tutkimiseen. On mahdotonta saada selville totuutta siitä, mitä hän opetti, matematiikkaa vai ihmeitä, niin ristiriitaisia ovat myytit hänestä.

Joka tapauksessa hänen koulukuntansa pääasialliset opit olivat sielunvaellus ja se, että papujen syöminen on syntiä. Pythagoraan sanotaan perineen isältään Apollonilta tai Hermeeltä kyvyn muistaa aikaisemmat inkarnaationsa. Veljeskunnalla oli koko joukko omituisia sääntöjä, muun muassa seuraavat: Älä syö papuja. Älä nosta sellaista, mikä on pudonnut. Älä koske valkoiseen kukkoon. Älä murra leipää. Älä astu ikeen yli. Älä kohenna tulta väkipuukolla. Älä haukkaa kokonaisesta leivästä. Älä revi köynnöstä. Älä istu nelikon päällä. Älä syö sydäntä. Älä kulje valtateitä. Älä suvaitse pääskysiä räystääsi alla. Kun olet ottanut padan tulelta, älä jätä sen jälkeä tuhkaan, vaan tasoita se. Älä katso peiliin valon ääressä. Kun nouset vuoteestasi, kääri vuodevaatteet kokoon ja silitä jättämäsi jälki. Cornford sanoo kirjassaan From Religion to Filosophy, että Pythagoraan koulukunta edustaa "sen mystisen perinnäistiedon päävirtausta, jonka olemme asettaneet tieteellisen suunnan vastakohdaksi". Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että hänen koulukuntansa saavutukset matematiikan alalla ovat kiistämättömät.

Pythagoras näyttää pitäneen itseään puolijumalana ja hänen väitetään sanoneen: "on ihmisiä, jumalia ja Pythagoraan kaltaisia olentoja". Cornford sanoo kaikkien Pythagoraan järjestelmien pyrkivän olemaan tuonpuoleisia ja tuomitsevan näkyvän maailman erheelliseksi ja sameaksi mediumiksi, "jossa taivaallisen valon säteet taittuvat ja himmenevät usvaan ja pimeyteen". Herakleides Pontiakoksen, Platonin oppilaan mukaan Pythagoras oli ensimmäinen mies, joka kutsui itseään nimellä filosofi, viisauden ystävä, ei nimellä viisas, kuten edeltäjänsä. Pythagoraan sanotaan määritelleen filosofin näin:

"Urheilujuhlissa käy kolmenlaisia ihmisiä. Eräät tavoittelevat kunniaa osallistumalla kilpailuihin, toiset hyötyä käymällä kauppaa kentällä, jotkut vain katselevat tapahtumia. Alimman luokan muodostavat kauppiaat, toisen kilpailijat, mutta parhaan katselijat. Filosofit muistuttavat tätä kolmatta ryhmää. Kaikkein suurinta puhdistusta on sen vuoksi etua tavoittelematon tiede, ja ihminen, joka antautuu sitä harjoittamaan, on oikea filosofi, ja hän on tehokkaimmin irtautunut syntymisen pyörästä." Pythagoras erotti filosofin mietiskelemällä saaman tiedon kauppiaan käytännöllisestä älystä ja urheilija harjoittelemalla saavuttamasta taidosta.

Eräs latinankielinen lähde kertoo, että Pythagoras valitsi oppilaansa fysiognomian avulla: hän katsoi tarkasti pyrkijää, ja jos tämän ulkomuoto häntä miellytti, hän päästi tämän veljeskuntaansa, mikä oli suuri kunnia. Puheliaat oppilaat eivät Pythagoraan läsnäollessa saaneet avata suutaan ennen kuin olivat viisi vuotta kuuluneet järjestöön, hiljaisemmat saivat puhua jo kahden vuoden kuluttua.

Veljeskuntaan kuului sekä miehiä että naisia, ja kaikilla oli samat säännöt. Kaikki omaisuus oli yhteistä ja yhteinen oli myös elämäntapa. Opetuksesta tuli ehdottomasti vaieta eikä siitä saanut puhua ulkopuolisille. Luonnontieteelliset ja matemaattiset keksinnötkin olivat kollektiivisia, ja niiden katsottiin johtuvan myyttisestä Pythagoraasta hänen kuolemansa jälkeenkin. Metapontiolainen Hippasos sai tämän säännön rikottuaan niskaansa jumalien vihan ja joutui haaksirikkoon. Heiltä on lähtöisin sanonta, että ystävän on oltava kuin toinen minä (alter ego).

Pythagoralaisten mielestä matemaattinen tieto näytti olevan varmaa, sitä saattoi soveltaa todelliseen maailmaan, ja, mikä parasta, se saavutettiin pelkällä ajattelulla, ilman aistihavaintoja. Ellei aistimaailma sovi matematiikkaan, se saa syyttää itseään. Nämä ajatukset ovat idealistisen suuntauksen lähtökohtia. Pythagoralaiset etsivät erilaisia menetelmiä, joilla päästäisiin lähemmäs matemaattista ihannetta. Näin syntyneet ehdotukset olivat syynä moniin metafysiikan ja tietoteorian virheisiin. Pythagoralaiset uskoivat sielunvalellukseen, jotkut heistä pystyivät muistamaan aikaisemmat inkarnaationsa. He olivat kertoman mukaan kasvissyöjiä ja eivät syöneet papuja, sillä ne olivat heidän käsityksensä mukaan jotain sukua ihmiselle.

Pythagoralaisessa maailmankaikkeudessa maa, sen vastamaa, aurinko, kuu ja tähdet kiertävät keskustulen ympäri saaden aikaan sfäärien harmonian, jota ihmiset eivät valitettavasti kuule, koska ovat siihen liian tottuneet. Pythagoraan opin mukaan maailma koostuu vastakohtien harmoniasta. Sanotaan, että Pythagoras ensimmäisenä nimitti maailmankaikkeutta kosmokseksi, mikä tarkoittaa järjestystä. Kaikissa olioissa vaikuttaa dualistinen vastakohtapari rajaton/ rajattu, johon muut vastakohdat voidaan palauttaa.

Rajat antavat olioille muodot ja maailmankaikkeudelle järjestyksen. Kaikki paha on rajan ylittämistä. Maailman järjestys kuvaa jumaluuden luonnetta, ja tätä tutkimalla ihminen voi jalostaa sielunsa niin, että se kuolemassa palaa takaisin jumaluuteen, josta se on joutunut vangiksi ruumiiseen. Muuten sielu syntyy uudelleen maan päälle jonakin muuna oliona. Tältä matemaattisen järjestyksen pohjalta lähtee myös se pythagoralaisten ajatus, että terveyskin on ruumiin ja sielun sopusointua. Olettaisin, että Juvenaliksen lauseen "mens sana in corpore sano", terve sielu terveessä ruumiissa, ajatus juontaa pythagoralaisista, siksi paljon he vaikuttivat antiikin ajatteluun.

Dikaiarkhos sanoo Pythagoraan opettaneen "ensiksi, että sielu on kuolematon olio ja että se muuntuu toisenlaisiksi eläviksi olioiksi; edelleen, että kaikki, mikä tulee olemassaoloon, syntyy jälleen tietyn kehän kierroksissa, joten mikään ei ole ehdottomasti uutta, ja että kaikkia olioita, jotka syntyvät elollisina, olisi kohdeltava sukulaisina." Sanotaan, että Pythagoras, kuten pyhä Franciscus, saarnasi eläimille. Sielunvaellusoppi lienee peräisin orfilaisilta.

Eräs termi, josta sen nykyisessä merkityksessä maailma saa kiittää Pythagorasta, on teoria. Sana oli alun perin orfilaisen uskonnon, jonka uudistusliikettä jotkut sanovat pythagoralaisuuden olevan, "intohimoista myötätuntoista kontemplaatiota", jossa " katselija samastuu kärsivän jumalan kanssa, kuolee hänen kuolemansa ja nousee ylös hänen uudessa syntymässään", tarkoittava sana. Pythagoraan "intohimoinen myötätuntoinen kontemplaatio" oli älyllistä laatua ja päätyi matemaattiseen tietoon. Näin teoria sai nykyisen merkityksensä, mutta kaikissa, joita Pythagoras oli innoittanut, sanaan liittyi yhä ekstaattinen aines. Luulisin, että ainakin niistä, kuten minusta, jotka joskus ovat kokeneet matemaattisen oivalluksen ilon, pythagoralainen katsomus tuntuu luonnolliselta, vaikka olisi vääräkin.

Alkuun

Pythagoralaisten saavutukset

Pythagoraan kuuluisa lausuma on "kaikki oliot ovat lukuja". Monet ovat lähes varmoja siitä, että lause on hänen itsensä suusta. Sinänsähän lause on järjetön, mutta se, mitä Pythagoras sillä tarkoitti, ei välttämättä ole, vaan se on itse asiassa aika lähellä meidän nykyistä käsitystämme. Hän sai selville lukujen merkityksen musiikissa havaittuaan, että sävelkorkeus on suhteessa soivan kielen pituuteen. Tämä hänen osoittamansa aritmetiikan ja musiikin yhteenkuuluvuus näkyy yhä termeissä "harmoninen keskiarvo" ja "harmoninen sarja".

Pythagoras ajatteli luvut hahmoiksi, kuten ne näkyvät esim. pelikorteissa ja nopissa. Vieläkin käytetään termejä lukujen kuutio ja neliö. Nämä sanat ovat peräisin, elleivät Pythagoraalta itseltään, niin ainakin hänen oppilailtaan. He puhuivat myöskin soikioluvuista, kolmioluvuista, pyramidiluvuista jne. Tämä merkitsi niiden - antiikissa kivien, nykyään ehkä kuulain - määrää, jotka tarvittiin muodostamaan kyseiset hahmot. Luultavasti hän ajatteli maailman koostuneen atomeista ja kappaleet eri hahmoihin järjestyneiden atomien muodostamista molekyyleistä. Tämä tulee jo sangen lähelle oman aikamme ajatuksia.

Lähtökohtana tässä oli tetraktys -kolmio, josta voitiin lukea maailman kuvaamiseen tarvittavat luvut yhdestä kymmeneen. Ensimmäisellä rivillä oli yksi piste, toisella kaksi, kolmannella kolme ja neljännellä neljä. Nämä luvut löytyvät myös musikaalisen asteikon perusintervalleista, ja pythagoralaiset pitivät niitä pyhinä. Pythagoralaiset toivoivat voivansa tehdä aritmetiikasta fysiikan ja estetiikan perustutkimuksen. Fysiikan kohdallahan asia nykyään melkein näin onkin.

Yksi pythagoralaisten keksintö oli myös se, että parittomien lukujen summa tuottaa aina parillisia neliöitä.

Ehdottomasti huomattavin, jopa kaiken matemaattisen tiedon peruskiveksi sekä aasinsillaksi, pons asinorum, kutsuttu keksintö on se, että suorakulmaisessa kolmiossa kateettien neliöiden summa on yhtä suuri kuin hypotenuusan neliö. Sen, mikä sai heidät tätä ajattelemaan, olen jo edellä kertonut. Tästä seurasi kuitenkin löytö, joka täytti mielet pyhällä kauhulla.

Pythagoralaiset havaitsivat ilmiön, jota nykyään kutsutaan nimellä yhteismitattomat suureet. Pythagoralaiset olivat ilmiön kanssa täysin ihmeissään, se näytti tuhoavan koko heidän filosofiansa. Niinpä geometriaa alettiin käsitellä irrallaan muusta matematiikasta. Käytäntö näyttää Platonin mukaan olleen yleinen hänen aikanaan.

Geometrian vaikutus filosofiaan on ollut voimakas. Kreikkalainen geometria lähtee aksiomeista, joiden katsotaan olevan itsestään selviä, ja jatkuu yleisestä yksityiseen johtavan (deduktiivisen) päättelyn avulla teoreemoihin, jotka ovat kaikkea muuta kuin itsestään selviä. Tämän vuoksi näytti siltä, että on mahdollista saada todellisesta maailmasta selville asioita ottamalla huomioon sen, mikä on itsestään selvää, ja sitten käyttämällä deduktiota. Tämä käsitys vaikutti huomattavasti Platoniin ja Kantiin sekä moniin filosofeihin heidän välillään. Teologia skolastisissa muodoissaan ottaa tyylinsä samasta lähteestä. Uskonto johtuu haltioitumisesta, teologia matematiikasta ja kumpikin näistä löytyy Pythagoraan opista.

Platonin ideaoppi, ja monet muidenkin idealistien teoriat, juontuvat juuri näistä pythagoralaisten ajatuksista. Matematiikan ja teologian yhteenliittyminen, jonka Pythagoras aloitti, erottaa eurooppalaisen teologian Aasian suorasukaisemmasta mystisismistä.

Pythagoralaiset eivät koskaan lakanneet tutkimasta yhteismitattomia suureita. He antoivat näille irrationaalisille luvuille nimen áloga, järjetön. Latinankielisessä käännöksessä tämä muuttuu irrationaaliseksi. He kutsuivat niitä myös kuvattomiksi heidän lukuteorioidensa mukaan. Ilmeisesti he näitä tutkiessaan keksivät veljeskunnalleen tunnukseksi pentagramman, tähtikuvion, jonka keskuksena on täydellinen viisikulmio. Tässä kuviossa on erittäin paljon irrationaalisia suureita, ja siitä tuli magiikan ja noituuden symboli keskiajalla.

Alkuun

Pythagoralaisten poliittinen merkitys

"Niin kuin olen kertonut, Krinippos oli mahavaivainen mies ja söi kasviksia, vaikka ei ollut pythagoralainen. Päinvastoin hän oli karkottanut kaupungistaan pythagoralaiset, jotka korskeilivat valkoisilla vaipoillaan, vakuuttelivat luvunlaskutaitonsa ansiosta olevansa kaikkia muita ihmisiä etevämpiä ja asettivat epäilyksenalaiseksi Krinippoksen taikakalujen arvon. Mutta samalla tavoin vieroksuttiin pythagoralaisia muissakin kaupungeissa, joihin he yrittivät perustaa salaseurojaan. Ymmärtämättä politiikkaa pythagoralaiset erehtyivät nimittäin saarnaamaan suvun ja varallisuuden säätämän harvainvallan sijasta viisaimpien ja siveellisesti nuhteettomimpain miesten harvainvaltaa. ... - Ei, valtiollisessa elämässä viisaus ja siveellinen nuhteettomuus aiheuttavat vain rettelöitä kansalaisten kesken, estävät kaikki hyödylliset liitot ja herättävät vihaa naapurikaupungeissa." (Mika Waltari: Turms, kuolematon)

Vähitellen pythagoralaisista kehittyi poliittinen, aristokratiaan suuntautunut liike. Se saavutti suosiota Krotonissa ja sen haaraosastoja perustettiin ympäri Etelä- Italiaa. Eräiden lähteiden mukaan krotonilaiset kävivät lopulta karsaiksi Pythagoraalle ja hän joutui muuttamaan Metapontioniin, joka myös on Etelä- Italiassa, toinen kertoo, että pythagoralainen nimeltään Kylon synnytti kumouksen ja karkotti Pythagoraan. Liikkeen demokraateissa herättämät tunteet olivat kuitenkin niin voimakkaat, että ne huipentuivat pythagoralaisten vainoihin, joissa Pythagoras sai surmansa. Toisen lähteen mukaan hän pääsi pakoon, mutta hänen loppunsa koitti hänen kieltäytyessään ylittämästä papupeltoa, koska kasvit olivat hänestä pyhiä. Eräs lähde sanoo, että veljeskunta hajosi sisäisten riitojen seurauksena.

Niissä kaupungeissa, jotka pythagoralaiset saivat valtaansa, "pantiin pystyyn pyhien miesten muodostama hallitus. Mutta vähemmän pyhät asukkaat kaipasivat kuitenkin papuja ja kapinoivat ennemmin tai myöhemmin". Kerrotaan, että he kansoittivat kokonaan erään Amyclae- nimisen kaupungin, mutta että sen asukkaat kuolivat sukupuuttoon, koska kieltäytyivät puolustautumasta käärmeitä vastaan, väittää Plinius vanhempi.

Ihmisiä vastaan pythagoralaiset sen sijaan saattoivat sangen hyvin taistella. "On oikein ja hurskasta sotia, kun sen tekee mies miestä vastaan." Heidän kerrotaan valloittaneen Sybariin kaupungin ja hävittäneen sen maan tasalle sen asukkaiden elämäntapojen vuoksi.

Eräs pythagoralaisten sotilaallinen hyve on periytynyt meidän päiviimme asti: on kunniakasta kuolla suoraan edestä saatuihin haavoihin.

Alkuun

Mitä itse Pythagoraasta ajattelen

Pythagoras on sen pohjalta, minkä hänestä olen saanut tietää, eräs älykkäimmistä ihmisistä, mitä maa on päällään kantanut. Vaikka monet hänen ajatuksensa nykypäivänä tuntuvat kaikkea muuta kuin järkeviltä, niin ne, tarkemmin mietittyinä, ovat sen ajan oloissa ajateltuina olleet hyvinkin älykkäitä. Jo yksinomaan se, mitä hän sai aikaan matematiikan saralla, todistaa poikkeuksellisesta ajattelusta tuona aikana. Ei ole lainkaan perusteetonta sanoa, että hän on koko matematiikan keksijä, sillä hän kokosi kauppiaiden ja rakentajien käytännön taidot ja perimätiedot siksi järjestelmäksi, jota nykyään matematiikaksi kutsutaan. Tuskin kukaan väittää, tuon työn tekijä olisi tyhmä mies.

On hämmästyttävää havaita, miten vähän tunnettuja ovat Pythagoras ja hänen oppilaansa, vaikka heidän vaikutuksensa länsimaiseen filosofiaan ja ajatteluun on ollut valtaisa. Suurin osa ihmisistä tuntee hänet vain Pythagoraan lauseesta, joka toki onkin hänen merkittävimpiä saavutuksiaan, eikä lainkaan ole tietoinen hänen suuresta vaikutuksestaan maailman ajatteluun. Sic transit gloria mundi. Pythagoraan teoreema muuten ei ole lainkaan hänen keksintönsä, vaan on peräisin jo häntä varhaisemmalta ajalta, vaikka hänkin lienee sitä pohtinut.

Pythagoraan filosofiaan on sotkeutunut paljon alkukantaisia tabukäsitteitä ja orfilaisen uskonnon oppeja. Tämän vuoksi eräät pitävät sitä enemmän uskontona kuin filosofisena katsantona sanan nykyisessä merkityksessä. Mielestäni se, näistä "epäpuhtaista" aineksista, kuten sielunvaelluksesta, välittämättä, on kuitenkin juuri sen matematiikkaan pohjautuvuuden vuoksi enemmän filosofinen malli kuin uskonto.

Pythagoraan käsitys, että maailma on koostunut luvuista, ei mielestäni ole niinkään järjetön päähänpinttymä kuin tieteellisen ajattelun tulos. Tänäkin päivänä maailmankaikkeutta tutkivat tieteenalat, kemia ja fysiikka, ovat hyvin pitkälle matematiikkaa, ja voimme ajatella, että juuri tätä Pythagoraskin tarkoitti. Eihän ole varmaa tietoa siitä, mitä hän ajatteli, ja luulisin, että hän ajatteli maailman koostuvan jonkinlaisista atomeista, jolloin hänen opissaan alkaa olla jo järkeä, ja se itse asiassa onkin jo melkein meidän aikamme hyväksyttyjä totuuksia. Tämän vuoksi Pythagoraan filosofia kaikista heikkouksistaan huolimatta on mielestäni sangen oikea.

On tuskin tieteenalaa, jolla Pythagoras ei olisi toiminut. Lääketieteessä hänet mainitaan terveiden elämäntapojen "keksijänä", musiikissa kielen pituuden merkityksen ja musiikin teorian keksijänä ja maantieteessäkin hän havaitsi maapallon olevan pyöreä. Eipä siis ihme, että filosofiaa pidetään kaikkien tieteiden äitinä. Mystiikan alallakin hän on suuri vaikuttaja, teosofitkin lukevat hänet "mahatmojensa" joukkoon.

Ei puhtaaksi hiotun filosofiansa tai väittelytaitonsa, vaan sen, miten paljon hän on filosofiaan, ajatteluun sekä tieteiden kehitykseen vaikuttanut, Pythagoras on mielestäni yksi suurimpia ihmisiä, filosofeja, älykköjä ja tiedemiehiä koskaan.

Alkuun

Lähteet:

Bertrand Russell: Länsimaisen filosofian historia I
WSOY, Juva 1997

Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1-2
WSOY, Juva 1993

Otavan Suuri Ensyklopedia
Otava, Keuruu 1979

Spectrum
WSOY, Porvoo 1979

Martyn Oliver: Filosofian historia
Kiina 1997

Mika Waltari: Turms, kuolematon
WSOY, Juva 1979