TeURaS kenttäleirillä Alavudella 17.5 - 19.5.2002

PERJANTAI
Teuraan kenttäleiriporukan kesälaitumille kirmaaminen ei onnistunutkaan aurinkoisessa ja lämpimässä kesäsäässä, vaan lähdimme matkaan kohti Alavusta sateisessa ja koleassa säässä. Ensimmäinen "kiireettömien" auto lähti matkaa jo hyvissä ajoin, sillä Artist eli tuttavallisemmin Arska vaan, piti ottaa mukaan Hämeenkyröstä. Ja Arskahan on siis edelliselläkin kenttäleirillä mukana ollut iso ja komea leirin miespuolinen vahvistus. Koukkauksesta huolimatta kiireettömien auto oli ensimmäisenä perillä ja Pipsa ja Hanne pääsivät varaamaan parhaat nukkumapaikat ja Eppukin sai toivomansa tutun sängyn jääkaapin vierestä.

Tallissa meitä odotti hurjan ihana yllätys. Yllätys ei tosin ollut meitä varten suunniteltu, mutta oli yllätys kuitenkin. Darina oli varsonut samana päivänä komean orivarsan ja pääsimme ihastelemaan 6 tunnin ikäistä varsaa. Kyllä se olikin hellyttävä huterine ja pitkine jalkoineen. Tallissa oli toinenkin varsa, mutta siitä meitä oli varoitettu jo etukäteen. Baronesa-shettiksellä oli n. 6 viikon ikäinen orivarsa. Voi kun se oli pieni ja pörröinen ja väriltään ruskeankirjava. Ja pikkuinen Santtu-varsa oli kasvanut hurjasti viime syksystä.

Tarja oli viikonlopun Puolassa vammaisratsastuksen tuomarikurssilla, joten meitä paimentamassa oli Minna "Minkki" Räihä. Minkki oli valinnut tunnille tulevat hevoset valmiiksi ja meidät nähdessään suoritti lopullisen jaon.

Eppu - Artist (Arska)
Hanne - Ranttali
Heli - Porthos (Portsa)
Leena - Sujakka
Maija - Futurist (Futu)
Pipsa - Grande Jolie (Grandy)

Ensimmäisellä tunnilla Minkki tutustui meihin ja ratsastustyyliimme ja me tutustuimme hevosiin. Tunnilla ei tehty mitään erikoisuuksia, kunhan teimme ympyröitä ja otimme tuntumaa hevosiin. Hannella oli useamman kuukauden ratsastustauko ennen leiriä, joten hän oli tyytyväinen kevyeen "laskuun" ja miellyttämishaluinen Ranttalikin oli sopiva hevonen. Heli halusi muhkea jyhkeän tumman Porthoksen koulutunnille, jottei saisi sitä maastoon. Kentällä se oli kuitenkin ihan ok, herkkä pohkeelle, mutta ei taipunut sitten millään. Sujakka oli Leenan mielestä mukava toiseen suuntaan, mutta vinoon suuntaan vähän hankala. Maija ei oikein pitänyt tahmatassu Futusta, sillä Futu on todellakin laiska kentällä. Pipsa ihastui Grandyyn. Se oi herkkä ja kevyt ja kaikin puolin todella mukava. Minkki kiinnitti paljon huomioita istuntaan ja monet meistä saivat jatkuvasti huomautuksia käsistä, jotka olivat liian alhaalla. Leena puolestaan ratsasti niskallaan ja tuohusi muutenkin ylävartalollaan kaikkea ylimääräistä. Helille huomautettiin sisäänpäin kallistuvasta vartalosta ja Eppu ja Pipsa ratsastivat pohkeet irti.

Hevosten hoidon jälkeen kiiruhdimme iltapalalle. Kaikilla oli jo hirmuinen nälkä, sillä yhden jos toisenkin edellinen ateria oli syöty puolenpäivän aikoihin. Iltapalasta lähtien meidän ei tarvinnut enää kärsiä nälästä, vaan välillä ruokaa tuntui saavan turhankin tiheään. Tarjan poissa ollessa meitä oli isännöimässä ja emännöimässä hänen vanhempansa. Kiitokset vain heille hyvästä ruoasta ja mukavasta juttuseurasta! Iltapalan jälkeen vetäydyimme majoitustilaamme tallin vintille lukemaan Villivarsoja ja katselemaan Badmintonin kenttäkilpailua. Olipas siinä hurjia esteitä. Vetäydyimme yöpuulle jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

LAUANTAI
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, mutta kylmänä. Koko päivänä lämpötila ei noussut 10°C:n paremmalle puolelle. Tukevan aamupalan nautimme klo 8, jonka jälkeen kiiruhdimme harjaamaan hevosia hyppytuntia varten. Leirillä samaan aikaan oli myös Marianne, vaasalainen "täti", joka osallistui meidän kenttätunneille lauantaina ja sunnuntaina.

Eppu - Arska
Hanne - Sujakka
Heli - Ranttali
Leena - Futu
Maija - Portsa
Pipsa - Woka
Marianne - Grandy

Estetunnin aluksi Minkki valitteli, että maneesin pohja on huonompi ja siten myös liukkaampi kuin koskaan aikaisemmin, joten emme kovin kummoisia esteitä päässeet hyppäämään. Aloitimme pienellä ravipuomien päässä olevalla ristikolla ja Minkki varmisteli maastoestetuntia varten, että osaamme pitää kiinni harjasta ja irrottaa pepun satulasta. Toisesta suunnasta hyppäsimme laukassa pikkupystyä ja opimme, mikä merkitys on esteen jälkeen olevalla puomilla. Hanne piti Sujakasta, joka hyppäsi varmasti vaikkakin läheltä. Ranttali on mielestä tasaisen varma, mutta ei sen kummemmin sävähdyttänyt. Leenakaan ei oikein miellyttänyt Futun tahmeus, mutta Maija piti Portsasta, joka hyppäsi pirteästi. Woka oli Woka myös rataesteillä eli hyppäsi korvat höröllä ja innokkaasti ja Pipsa loisti kuin Naantalin aurinko.

Tunnin jälkeen odotimme kärsimättömästi lounasaikaa ja lopulta pääsimmekin syömään makaroonilaatikkoa. Lounaan jälkeen lähdimme shoppailemaan onnenkylän ostosparatiisiin eli Veljekset Keskiselle. Kaupassa huomasimme sanonnan "ei yhtä ilman toista" pitävän paikkansa. Kun joku huomasi jotain tarpeellista halvalla, oli heti joku toinen noutamassa samanlaista tavaraa ostoskärryyn. Ostosreissun törsääjiksi osoittautuivat Pipsa ja Maija, jotka molemmat ostivat turvaliivin. Pipsa maksoi Euro Hunterin turvaliivistä (lasten koko) huimat 84 euroa! Ei ollut hinnalla pilattu. Mukaan tarttui myös hanskoja, raippa, suojia sekä tietenkin karkkia, sipsejä ja saunajuomaa.

Tulimme takaisin tallille sopivasti päiväkahvin aikaan ja saimme myös vasta leivottua raparperipiirasta. Sitten parin tunnin levolle ja Minkki piti meille teoriatunnin maastoesteistä ja niidne hyppämisestä. Ja sen jälkeen taas syömään. Tällä kertaa hieman kevyemmin, sillä ruokana oli makkarakeittoa. Ja lopultakin tuli odotetun maastoestetunnin vuoro. Hevosjako oli seuraava:

Eppu - Arska
Hanne - Woka
Heli - Futu
Leena - Grandy
Maija - Sujakka
Pipsa - Cinnamon Surprise (Sinttu)

Minkki ja Hiltsu (Tarjan ponipilotti) lähtivät matkaan pyörillä ja me leiriläiset tukevasti turvaliiveihin pukeutuneina hevosten selässä. Aloitimme hyppäämisen pienestä halkopinosta, jolle oli tarkoitus lähestyä ravissa. Kun Eppu ja Arska lähtivät ensimmäisenä esteelle, selvisi, että tuntihevoset ovat ensimmäistä kertaa maastoesteillä tänä keväänä ja seurannut säpinä oli sen mukainen. Yksi toisensa jälkeen hevoset suhahtivat matkaan raketin lailla eikä ravista ollut tietoakaan ja jäljelle jääneet pomppivat ja steppasivat kärsimättömänä. Kaikessa hulinassa Hanne putosi esteen jälkeen olevassa mutkassa. Onneksi oli turvavarusteet päällä, niin ei käynyt sen pahemmin, mitä nyt Hanne oli hieman pöllämystynyt tapahtuneesta. Takana tulevat eivät huomanneet tapahtunutta, vaan lähtivät innoissaan esteelle, mutta onneksi Hanne oli valinnut putoamispaikkansa sen verran kauaksi esteestä, ettei joutunut jyrätyksi. Ainakin yhdet kakkukahvit oli siis tiedossa… Hyppäsimme esteen vielä muutaman kerran laukassa vauhdikkaasti, mutta ilman muita kommelluksia. Eppu hyppäsi lopuksi vielä esteen vieressä olleen suuremman tukkiesteen.

Sitten siirryimme ylöshyppyihin. Ensin hyppäsimme pienen tukin ylämäkeen ja sen jälkeen portaan ylöspäin muutamaan kertaan. Woka hyppäsi portaan ylös niin vauhdilla ja kaukaa, että jätti kainalokarvansa esteeseen. Hevosen korvat eivät kyllä voi olla yhtään enempää hörössä kuin Wokalla sen lähestyessä estettä. Futun tahmeudesta ei ollut tietoakaan ja se pukitteli innoissaan esteen jälkeen. Helin tasapaino oli kuitenkin kunnossa eivätkä ylimääräiset loikat haitannet menoa. Tosin menovauhdin määräsi Futu eikä suinkaan Heli. Ylöshyppyjen jälkeen tulimme portaan alaspäin. Lähestyminen käynnissä ja pudotus alas. Tehtävä sujui kaikilta hyvin. Kun huomasimme, että Arska on hevosista ainoa, joka ei hötkyile esteelle menoa odotellessa, päätimme, että Eppu ja Arska tulevat viimeisenä, jotta meno ei mene ihan hulvattomaksi. Ylöshyppyjen jälkeen hyppäsimme kahta estettä peräkkäin. Ensin tukeista kasattu pysty ja sen jälkeen tikapuut. Esteiden välissä haettiin reipasta maastoestetempoa, joka ei tainnut olla kenellekään vaikea löytää.

Metsäesteiltä siirryimme hiekkakuoppaan. Kuoppa oli ahkerassa käytössä ja meidän lisäksi siellä oli golfaajia ja motocross-pyöräilijä. Onneksi kuoppa on suuri ja tilaa riittää kaikille. Kävimme ensin katsomassa hautaa, jonne Minkki oli saanut putoamaan rippikoululaisryhmän yhtä lukuun ottamatta sekä kulmaa. Jätimme kuitenkin tällä kertaa nämä suuremmat esteet väliin. Seuraavaksi tutustuimme veteen. Arska ei muistanut viime syksyn oppeja veteenmenosta, vaan teki ensin stopin, mutta meni kuitenkin Sujakan perässä veteen kiltisti. Grandyakaan ei aluksi viehättänyt ajatus veteenmenosta, mutta toisen hevosen perässä se sujui hyvin. Vedestä tullessaan Futu teki omalaatuisia taaksepäinpotkupukkeja. Räiskytellä pärskytimme vesialtaan läpi läpi vielä kertaalleen ravissa, toiset kastuen enemmän toiset vähemmän. Lopuksi hyppäsimme pienen ylämäen päässä olevan tukkiesteen.

Vauhdikas tunti päätettiin vauhdikkaasti. Poistuimme kuopasta tasaisin välimatkoin karauttamalla pitkän ja jyrkän rinteen laukassa ylös. Emme kiivenneet rinnettä aivan ylös saakka, sillä viimeinen pätkä on pehmeää hiekkaa ja hyvin jyrkkä, vaan käännyimme rinteen suuntaiselle sivupolulle, jonka päässä oli vielä pikkuinen tukkieste. Lähdimme ravailemaan kotiin päin intoa puhkuvilla hevosilla. Futu pukitteli pukittelemistaan niin, että takana tulevat Pipsa ja Sinttu saivat pelätä etteivät saa kaviosta päähänsä. Vähitellen meno kuitenkin tasaantui ja selvisimme ilman haavereita tallille. Pipsa oli tyytyväinen maastohevoseensa, sillä Sinttu osoittautui oivalliseksi maastohevoseksi, joka hyppäsi mielellään, mutta oli kuitenkin hallinnassa. Maijalle varma Sujakka osui kuin nappi otsaan, sillä hevonen liidätti maastoeste-ensikertalaisen varmasti ja sujuvasti esteiden yli.

Hevosten hoidon jälkeen pääsimme heti saunaan. Epämääräiseen tahtiin kylmää ja kuumaa vettä päästelleen suihkun vuoksi pelkäsimme aluksi, että lämmin vesi loppuu kesken. Hyvinhän se kuitenkin riitti loppuun asti. Saunan jälkeen vielä iltapalalle ja sitten pääsimme karkkipussiemme ja Villivarsojen pariin vällyjen alle. Maija oli niin väsynyt päivän uurastuksesta, että nukahti völittömästi sängylleen päivävaatteet päällä ja havahtui vasta yöllä vaihtamaan yöasustetta ylleen. Hannella kolotti vähän joka paikkaa putoamisen ja ratsastuksen jäljiltä, mutta Keskiseltä ostetulla linimentillä sai vähän helpotusta vaivoihin.

SUNNUNTAI
Sunnuntaiaamuna heräsimme taas auringonpaisteeseen. Aamulla olisi ensin vuorossa koulutunti ja iltapäivällä menisimme maastoon. Koulutunnilla olivat

Eppu - Arska
Hanne - Prinz Henning (Henttu)
Heli - Grandy
Leena - Portsa
Maija - Sujakka
Pipsa - Sinttu
Marianne - Futu

Tunnin aiheena oli puomit. Teimme molempiin päihin ympyrän ylittäen toisessa päässä puomin ja kavaletin ja toisessa päässä vaihtoehtoisesti puomin tai pienemmällä ympyrällä kavaletin. Erittäin hyvä harjoitus. Hevosen piti kuunnella ulkoapuja ja taipua sisäpohkeen ympäri ja samalla myös ylittää puomi ja kavaletti tahdikkaassa ravissa tempon muuttumatta. Lisäksi pitkällä sivulla ylitettiin muutama ravipuomi, joilla muita pienempien Sintun ja Hentun täytyi venyttää askeltaan oikein kunnolla. Laukassa menimme pareittain vasemmassa kierroksessa vuorotellen puomin yli isommalla ympyrällä ja kavaletin yli pienemmällä ympyrällä. Pipsa ja Hanne aloittivat Sintulla ja Hentulla. Hannella oli hieman vaikeuksia saada Henttua taipumaan, Henttu kun on tyypillinen vuonohevonen: paksu pötkylä. Hanne kuitenkin piti tasaisesta erittäin paljon ja yhteistyö sujuikin mallikkaasti. Sinttu halusi alussa loikata kavaletin yli, mutta rytmikkään laukan löydyttyä laukkasi siitäkin sievästi yli. Sitten vuorossa olivat Leena ja Maija. Portsa näytti punkeamistaitonsa ja kiikutti Leenan välillä pois ympyrältä tai teki pienemmän ympyrän ratsastamisen hankalaksi taipumattomuudellaan. Seuraavana olivat Grandy ja Futu sekä viimeisenä Eppu Arskan kanssa. Oikeassa kierroksessa ratsastimme yksitellen pientä n. 10 metrin ympyrää, jolla oli puomi-kavaletti -yhdistelmä. Tässä tehtävässä Portsa joutui kunnolla kuriin ja Leena sai sen laukkamaan ympyrällä tyylikkäästi.

Tunnin jälkeen oli ruokailu ja Pipsan kauhistukseksi ruokana oli kinkkua. Onneksi eilistä makaroonilaatikkoa oli myös tarjolla ja kaikki saivat syödä itsensä kylläiseksi. Ruokailu jälkeen pääsimme katsomaan, kun pikku varsa pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan karsinan ulkopuoliseen maailmaan. Voi kuinka sitä jännitti ja koko ajan piti olla kosketuksissa äitiin. Vähitellen se kuitenkin rohkaistui sen verran, että uskalsi laukata ravaavan äidin edellä ilman kosketustuntumaan. Varsan tulo ulos karsinasta aiheutti muiden hevosten keskuudessa valtavasti säpinää. Kaikki hörisivät ja katsoivat tarkasti korvat hörössä pienen tulokkaan jokaista liikettä. Lissu-koira, joka vahtii tallin varsoja, teljettiin varsan ulkoilun ajaksi karsinaan, josta se meinasi innoissaan kiivetä pois kaltereiden välistä. Ennen ratsastustuntia ehdimme myös hetken seurata Alavuden Ratsastajien Villivarsa cup -seurakarsinnan kouluosuutta.

Maastoestetunnille osa porukasta joutui hakemaan hevosensa ulkoa. Pipsalla oli ongelmia Wokan kiinnisaamisessa eikä asiaa helpottanut tarhakaveri Wille, joka oli koko ajan kiinnostuneena kimpussa lähtemään mukaan. Kauravadin kanssa Pipsa sai kuitenkin oikean hevosen lähtemään mukaansa. Maastoratsukot olivat siis:

Eppu - Arska
Heli - Futu
Leena - Ranttali
Maija - Grandy
Pipsa - Woka

Hanne oli päättänyt jäädä koulutunnille, sillä totesi tauon jälkeen sen olevan antoisampi. Päätöksestä seurasi monta hyvää asiaa: Pipsa sai Wokan, Leenan ei tarvinnut tulla maastoon Portsalla, jonka käsissä pysyminen on epävarmaa sekä saimme valokuvaajan maastoesteille. Lähdimme siis taas metsään kahden pyöräilijän kera. Alkuverryttelimme laukkaamalla pienen mäen tyngän ylös ja siitä hyppäsimme eilenkin hyppäämämme pienen tukin, mutta tällä kertaa alamäkeen. Hevoset olivat huomattavasti rauhallisempia tänään. Tukin jälkeen hyppäsimme kahta estettä peräkkäin: ensin tukeista kasattu pystyeste ja sen jälkeen tikapuut. Hypyt sujuivat kaikilta hyvin. Sitten oli vuorossa ylöshyppy ja sen jälkeen tukkireki. Juuri ennen tukkirekeä oli pelottavat huussit, joita ainakin Grandyn tiedettiin tuijottavan. Vieressä pörisevät motocross-pyörätkään eivät ainakaan helpottaneet tehtävää, mutta hevoset eivät olleet pyöristä moksiskaan pientä säpsähtelyä lukuun ottamatta. Ensimmäiseksi mennyt Grandy olisi kaivannut vetoapua ja matka tyssäsi tukkirekeen. Wokan johdolla jälkijoukko selvitti esteen ilman enempiä kieltoja. Sitten siirryttiin hiekkakuoppaan.

Tällä kertaa hiekkakuoppa oli eläinharrastajien suosima. Meidän lisäksemme siellä oli koiranomistaja juoksuttamassa kahta koiraansa ylös ja alas pitkää hiekkarinnettä. Aloitimme hyppäämisen hankalalta rakovalkealta. Esteestä tekee vaikean sen sijainti keskellä tasaista hiekka-aukeaa ilman mitään johteita. Lähes kaikki hevoset epäröivät ja hakivat estettä ennen hyppyä, mutta yli mentiin kuitenkin Grandya lukuun ottamatta, joka halusi taas katsoa estettä ennen hyppäämistä. Hyppäsimme estettä muutaman kerran ja sitten saimme mennä kolmen esteen "maastorataa". Ensin rakovalkea "väärästä" suunnasta, sen jälkeen melko tiukka mutka pehmeässä hiekassa ja trippelityyppinen aita ja viimeisenä pieni tai iso tukkieste alamäkeen. Grandy teki stopin sekä rakovalkealle että aidalle, muilla hypyt olivat taas sujuvia. Tämän jälkeen harjoittelimme portaita. Hyppäsimme portaat muutamaan kertaan ylös ja alas.

Viimeiseksi hyppäsimme eilisen tapaan ylämäen päällä olevan tukkiesteen, joista sai valita pienemmän tai isomman vaihtoehdon. Eppu uhmasi kohtaloaan ja hyppäsi isomman esteen. Tällä kertaa kaikki sujui hienosti ja Eppu pysyi selässä, toisin kuin viime syksynä. Lopuksi kahlasimme hetken vesiesteessä ennen kotiinlähtöä. Hiekkakuopasta ylös nousevalla tiellä hevoset puhkuivat intoa ja ravista ei meinannut tulla mitään, mutta jyrkähkö ylämäki karsi ylimääräiset hyppelyt ja hetken kuluttua ravasimme siistissä jonossa. Palasimme tallille tällä kertaa melko märkää reittiä peltojen poikki.

Hanne oli juuri lähdössä Portsan kanssa koulutunnille meidän tullessa takaisin. Mariannen ja Willen kanssa he tekivät tunnille pohkeenväistöjä kaikissa askellajeissa. Hanne oli todella tyytyväinen sekä tuntiin että hevoseen eikä itsekään ollut onnistunut yhtään hullummin.

Me maastoilijat kiiruhdimme päätöskahveille, jotta ehtisimme katsoa VV-karsinnan esteosuuden. Kisojen päättymisen jälkeen jouduimme toteamaan myös leirin päättymisen tosiasiaksi. Pakkasimme tavaramme ja suuntasimme nokan kohti kotia.

Faktat:

Hinta 120 euroa (oli hintansa väärti)

Ratsastusta 5 h

Hyvää kotiruokaa

Mukava majoitustila tallin vintillä, tv ja videot käytettävissä

Kirjoitti: Pirita Uschanov 22.5.2002

Etusivu Toiminta Mennyttä Leirit