Lajit

Poi
Poi on lajina lähtöisin Uudesta-Seelannista, missä maorit ovat käyttäneet poita aluksi aseharjoitustensa ja myöhemmin tanssi- ja lauluesitystensä osana. Poi tarkoittaa palloa maorin kielellä ja yksinkertaisimmillaan väline koostuukin kahdesta narusta tai ketjusta, joiden toiseen päähän on kiinnitetty pallot. Uudesta-Seelannista laji on levinnyt laajalle ympäri maailmaa ja nykyinen poiharrastus on ottanut vaikutteita vähän joka puolelta.

Poilla tehtäviä perusliikkeitä ovat erilaiset weavet, perhoset, wrapit ja flowerit. Osa näistä on hyvinkin helppoja oppia ja toiset vaativat vuosien harjoittelun. Poilla harjoittelussa kehittyminen on etenkin alussa nopeaa, joten aloittelijakin pääsee nopeasti kiinni onnistumisen tunteeseen. Samalla tulevat kuitenkin tutuksi lukemattomat mustelmat ja narujen sotkeutumiset. Vaikka poilla harjoittelu näyttää joidenkin mielestä helpommalta kuin onkaan, etenkin tulien avulla on helppo saada aikaan näyttäviä ja samalla kohtuullisen yksinkertaisia temppuja.

Tulipoissa narujen tilalla ovat metalliset ketjut ja pallot on korvattu kevlarista muotoilluilla kappaleilla. Tuliharjoittelu poilla on vaarallisempaa kuin esimerkiksi staffilla tai palloilla, koska ketjujen sotkeutuminen etenkin käsien ympärille voi aiheuttaa vakavia palovammoja. Kuten kaikilla tulivälineillä, tulipoillakin tulee aina tehdä vain niitä liikkeitä, jotka osaa varmasti ilman tulta.

Jongleeraus
Jongleerauksella tarkoitetaan joskus jopa kaikkia välinesirkuslajeja, mutta yleensä kyseessä on pallojen, keilojen tai renkaiden jonkinlainen hallinta kehon avulla. Yleisin ja tunnetuin jongleerauksen muoto on välineiden heittely käsillä, mutta muitakin tapoja on. Esimerkiksi kontaktijongleerauksessa väline (yleensä pallo) ei irtoa jonglöörin kehosta, vaan välinettä kieritellään kehoa pitkin. Myös jaloilla on mahdollista jongleerata. Välineitä ei toki ole rajoitettu edellä mainittuihin, vaan jongleerata voi lähes millä tahansa: Ammattilaiset käyttävät joskus jopa veitsiä tai moottorisahoja. Onkin hyvin pitkälti mielipidekysymys, minkä haluaa luokitella jongleeraukseksi.

Muihin välinesirkuslajeihin verrattuna perinteinen heittelyjongleeraus on aloittelijan kannalta jonkin verran vaikeampaa. Aloittamisen tekee hankalaksi se, että jo kolmen pallon peruskuvio on niin vaativa, että sen sen opetteluun menee yleensä useampi päivä. Vaikean alun jälkeen heittelyjongleeraus on kuitenkin erittäin palkitsevaa ja opeteltavaa riittää runsaasti.

Matemaattista aspektia kaipaavat voivat tutustua siteswap-notaatioon, joka on ikäänkuin jongleerauksen nuottikirjoitusta. Siteswappien avulla jonglöörit voivat kuvailla helposti toisilleen jongleerauskuvioita numeroiden avulla. Siteswap-notaatio on kuitenkin melko rajoittunut; se ilmoittaa lähinnä minkä korkuisia heitot ovat, ja heitetäänkö ristiin vai samaan käteen.

Aikaisimmat merkit jongleerauksesta ovat Egyptiläiset hautamaalaukset n. 4000 vuoden takaa. Sana jonglööri tulee ilmeisesti latinan sanoista iocus (vitsi) ja ioculor (pilaillla, ilvehtiä).

Jonglööri wikipediassa
Lisää tietoa siteswap-notaatiosta

Diabolo
Diaboloon kuuluvat molemmissa käsissä olevat kepit, joiden välillä kulkee lanka, ja tiimalasia muistuttava, usein kumimaisesta materiaalista valmistettu diabolo. Diaboloa voi pyöritellä lukemattomin tavoin narun avulla tai sitä voi heitellä korkealle ilmaan. Mikäli yksi diabolo tuntuu liian helpolta, samalle narulle voi lisätä useita boloja.

Diabolo wikipediassa

Devil Stick/Flower stick
Devil stick on noin puoli metriä pitkä tiimalasin muotoinen keppi, jota liikutellaan kahdella ohuemmalla kumipäällysteisellä kepillä (ohjainkepit). Devil stickiä voi pyörittää ja heitellä, kuten monia muitakin välineitä. Flower stick on aloittelijan kannalta helpompi versio samasta välineestä. Sen päissä on yleensä kuminen kimppu hapsuja, jotka hidastavat kepin pyörimistä. Flower stick myöskään yleensä ole tiimalasin muotoinen.

Devil Stick wikipediassa

Staff eli keppi
Staff on yleensä puusta tai metallista valmistettu sauva, jonka liikettä hallitaan eri tekniikoilla. Keppejä käytetään eri pituisina eri tarkoituksiin. Lyhyempiä ja kevyitä on helpompi heitellä, mutta raskaammat ja pidemmät soveltuvat paremmin kontaktitemppuihin. Noin 110-120 cm pitkällä kepillä on hyvä aloittaa harrastus. Tennispallot tai muut pehmusteet sauvan molemmissa päissä pienentävät kolinaa kepin pudotessa lattiaan.

Staffin pyöritys on saanut vaikutteita muun muassa eri taistelulajien tekniikoista. Staffilla voi tehdä pyörityksiä, heittoja sekä kontaktitemppuja. Keppiin saadaan liike normaalisti ranteita pyörittämällä pitämällä sitä etusormen ja peukalon välissä. Ote pidetään lähellä kepin painopistettä. Keppiä voidaan liikuttaa myös pyörittämällä sitä sormissa. Kontaktitempuissa sormien ote kepistä irrotetaan ja keppiä hallitaan pitämällä se kontaktissa käsivarsiin, hartioihin tai muihin ruumiinosiin. Kahta keppiä voi myös pyörittää ja heitellä samaan aikaan. Kolmella staffilla on mahdollista myös jongleerata.

Staffin pyöritykseen saa lisää näyttävyyttä tekemällä sitä tulivälineillä. Tulikepin molemmissa päissä on liekit, mitkä saattavat olla hyvinkin suuret. Staffin perustekniikan opittua on myös tulikepin pyöritys melko helppoa oppia.

Akrobatia
TaTSiin kuuluu myös akrobatiaryhmä, joka nimensä mukaisesti harjoittelee kaikkea mikä etäisestikin akrobatiaksi voidaan luokitella. Tähän kuuluvat niin perinteiset voimisteluliikkeet kuperkeikoista voltteihin kuin erilaiset trikkauksesta ja näytösluontoisista itsepuolustuslajeista tutut temput.