Molo-Veikot

Nyt se on koettu, ensimmäinen Talvi-Molo. Kokemuksen kiteytti varsin osuvasti ryhmämme elämää nähnyttä kaartia edustava Vanhala todetessaan: "Kyllä me ollaan hulluja."

Pienistä ( käynnistys)vaikeuksista huolimatta kokemusta voidaan pitää varsin positiivisena. (Toivomme positiivisuuden jäävän siihen, testien tulokset saapunevat loppuviikosta.) Aseet toimivat pääosin loistavasti eikä Niemenkään lopulta tarvinnut luovuttaa paikkaansa joukkueessaan lumiukolle, jonka tosin oltiin arveltu kykenevän kertaluokkaa tehokkaampaan suoritukseen. Osansa ongelmien vähäisyydessä oli varmaankin lämpötilalla, joka oli alkupuolella vain hieman pakkasella ja loppuillasta nautimme jopa lämpöasteista.

Ainoat aseisiin liittyvät ongelmat olivat Kulmalan Vanhalalle lainaamassa Kalashnikovissa (Teemun morsian ei laukea muille kuin kerran.) ja Annukan pumpussa, joka rikkoi kuulan jatkuvasti piippuun. Ehkä tästä syystä Annukka näki koko päivän punaista ja pyrki hävittämään kaiken siitä muistuttavan (kuten metsmaasikas-liköörinsä) mahdollisimman nopeasti onnistuen kohtalaisesti

Lumihangessa ryömimisestä ei ilmeisesti aiheutunut kovinkaan suuria traumoja, koska jälkilöylyissä yksi jos toinenkin löysi itsensä hangesta pyörimästä. Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti. Alkoholia ei tietenkään kulutettu merkittäviä määriä (Ainakaan allekirjoittanut ei neljännespullon jälkeen pannut muiden juomista merkille.) ja viimeiset saunojatkin väsähtivät (kuulemma) jo puoli kuuden aikaan aamulla.

Illan kuluessa tapahtui monenlaista mistä varmaankin vielä kuullaan. Mm Annukka näytti Niemelle närhen munat (ja vähän muutakin) kamppailussa oven herruudesta, Niemi jäi ulos kahva kädessä.

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi sen verran hyvä maku (lukuunottamatta sunnuntai aamua, jolloin suussa maistui kaikkea muuta kuin hyvältä), että tästä tullee perinne.

Sami Rahkola
Molo-Veikko, Veppi-Guru

6.5. koitti jälleen se kauan odotettu päivä, kun Molo-kausi jälleen avataan virallisesti. Pieni mutta pippurinen (ja lievästi humalainen) iskujoukkomme kokoontui arvoisan Molo-Veikon (Timon) kämpälle lähes ajoissa. Molo-Vääpeli Niemi oli paikalla jopa minuutin etuajassa, mistä hän jaksaakin kaikkia loputtomiin muistuttaa, olihan kyseessä ensimmäinen ja luultavasti viimeinen kerta, kun hän oli ajoissa.

Huolimatta vakavasta takaiskusta, eli Niemen ajoissa tulemisesta, emme luovuttaneet vaan erinäisten verukkeiden (kuten eksymisen matkalla, kartturina herra vääpeli itse) nojalla kykenimme myöhästymään jopa neljä tuntia. Kuin loppusilauksena tie oli tukittu puomilla. Emme kuitenkaan lannistuneet tästä pienestä vihjauksesta, jonka olisi voinut kuvitella tarkoittavan, että emme ole kovinkaan toivottuja vieraita ja vedimme peräkärryn miesvoimin (Annukka luisti jälleen kerran fyysisestä osuudesta) puomin ali.

Leikit sujuivat normaaliin tapaan, eli hauskaa oli. Kaksi vuokra-asetta kieltäytyi yhteistyöstä (ensimmäisen kerran ongelmia nykyisen vuokraajan vehkeillä), mutta selvisimme (no, Juhani hieman humaltui) kuitenkin vara-aseiden ansiosta.

Maininnan arvoisia tapahtumia Ikkeläjärveltä tänä vuonna oli lupaavan tulokkaan Juhanin esiintyminen edukseen. Ainakin jossain mielessä. Molo-Veikot kiinnittivät huomiota taipaleensa alussa olevan leikkijän kiitettävään asenteeseen. Erityisesti Veppi-Guru riemastui Juhanin rynnäköidessä keskeltä aukiota (johon allekirjoittanut hänet onnistui väijyttämään) Spyderia uhmaten kohti hyvässä suojassa olevaa väijyttäjäänsä, joka erehtyi kyselemään, että ammunko.

Jonkinasteista keskustelua herätti vääpeli Niemen kahdesti peräkkäin arpomat joukkueet: neljä Molo-Veikkoa semeillä vastaan loput neljä pumpuilla. Syntyi siitäkin kuitenkin tasainen taistelu, eli Molo-Veikot pistivät Pili-Pojat tasaiseksi pikatahtiin.

Vielä yksi erikoiserä koettiin päivän päätteeksi. Vääpeli Niemen loputtoman uhoamisen seurauksena hän ja Veppi-Guru päätyivät kahdestaan muita vastaan. Tasoitusta antoi hieman, että Timolta oli kuulat lopussa ja Juhani ampui jo tuolloin enemmän vaaleanpunaisia elefantteja kuin mitään muuta. Myös Miikka reilun pelin kannattajana päätti pudottaa Anssin ja Kimmon, joten lopulta jäljelle jäi Annukka ja Miikka kahta Molo-Veikkoa vastaan. Sillä välin, kun toinen osapuoli ammuskeli itseään, Veikot olivat jo kiertäneet koko kentän ja pudottivat jäljelle jääneet takaapäin.

Jälkilöylyt vietettiin Timon ja Päivin kämpällä, jonka saunasta (viimeistenkin, epäilyttävän pitkään kahdestaan viihtyneen saunojan ollessa valmiita) siirryttiin paikallisiin ravitsemusliikkeisiin. Yön vierailevat leikkijät viettivät ihanan eksoottisessa puolijoukkueteltassa keskustan rivitalon takapihalla. Kylmää yötä lämmitettiin kaverin lämpimällä kyljellä. (Ja naapurin polttopuupinolla.)

10.6. oli Molo-lauman taas aika terrorisoida Liedenpohjaa ja sen kauhistuneita ihmisiä ilmaantumalla varusteineen paikkakunnalle.

Kokoontumisajoa suoritettiin perjantai-illasta alkaen tavoitteena olla suunnilleen ajoissa liikkeellä. Perjantain sovitusta tapaamisesta myöhästyttiin vain perinteinen tunti, mutta lähdettyämme vielä saunalla seilaamaan kohti Virtain keskustaa kertautui tuo myöhästyminen. Eli emme ehtineet rantaterassille, mutta ehdimme kylläkin ajaa pikaveneen yli. Saavutus sinänsä, kun vain hetkeä aiemmin kiisteltiin kiivaasti, mahtaako sauna liikkua lainkaan.

Paikkakunnalla yöpyneet Veikot havahtuivat varhain lauantaiaamulla (oltuaan paluumatkalta rannassa varhain samaisena aamuna) ja alkoi pitkä odotus. Timon myöhästyttyä noin tunnin ryhdyimme odottamaan, että Anssi saa aseensa toimimaan. (Miten niin Spydereissa vikoja? Ase oli paskainen, ei paska. Vissi ero.)

Saavutettuamme näin vaaditun kolmen tunnin myöhästymissaldon (sisältää Anssin ja Annukan marjanpoiminta-odotuksen) alkoi itse toiminta. Hieman varovaista ja asemasotaan taipuvaista kaikille jo hyvin tutun maaston vuoksi, mutta silti aina yhtä hauskaa. Ja Niemikin pääsi lopulta ampumaan Veppi-Gurun. Tarvitsi siihen tosin Anssin apua ja yllätysedun, joka saavutettiin olemalla kaikki samassa joukkueessa. Kaikkiaan yksi alkukesän harvoista aurinkoisista päivistä laiskisti tunnelmaa suuresti.

Jälkilöylyt vietettiin ponttoonisaunalla, josta siirtäydyttiin Niemen minibussilla (Wolksvagen Vento tai joku, isäntä itse peräkontissa, takapenkillä kuusi miestä) Virtain keskustaan ja ravintolaan. Kuten yleensä, mitään hyväähän siitä ei seurannut ja vakavasti onkin harkittava jatkaa perinteistä tapaa sulkea Molo-Veikot erämaan keskelle mökkiin, jossa puhelin ei kuulu, ettei edes taksia saada paikalle.

8.7. tapahtui Kauhajoen Hyypässä (vaikka paikalliset alkuasukkaat muuta väittävätkin, on Hyyppä osa Kauhajokea. Sanonta: "Kukaan Hyypässä ei kyllä maksa veroja Kauhajoelle!" juontanee juurensa siihen, että kukaan Hyypässä ei kaiketi maksa veroja minnekään, koska moinen edellyttäisi sentään tulojakin.) ja paikkana metsästysmajan maasto.

Tällä kertaa joukon pääosa alkoi taittaa taivaltaan Tampereelta kohti Kauhajokea jo perjantaina iltakuuden aikaan. Kuskin mielen valtasi lievä epäusko, kun matkaan kului seitsemän ja puoli tuntia, vaikka vain yhdessä taajamassa poikettiin baarissa vessassa. Toki kerran myös pysähdyttiin auttamaan tien päälle jäänyttä pariskuntaa, mutta silti saavutus hakee vertaistaan.

Aamun toiminta käynnistyi yllättävän nopeasti eikä perinteistä tuntia enempää juuri hukattukaan. Poikkeuksellisella ripeydellä myös tarkistettiin maasto ja aloitettiin toiminta. Joukko oli jälleen kerran pieni, mutta koostumus korvaa tehokkaasti määrää. Silti tässäkin koolla on jotain väliä, liian pieni ei ole hyvä, eikä liian suuri. Osallistujamäärä siis.

Maasto osoittautui yllättävän hankalaksi. Paikoin liian avointa, jolla ei voinut liikkua nähdyksi tullun pelossa ja paikoin tiheää pusikkoa, jossa ei uskaltanut liikkua kahdesta metrista ammutuksi tulemisen pelossa. Kuitenkin kiivaitakin taisteluita nähtiin, vaikka lippukin unohdettiin välillä taukopaikalle.

Hieman sateenkin häiritessä siirryttiin saunalle jo melko varhaisessa vaiheessa. Illan kohokohta oli, kun pitkään harkittu suunnitelma toteutettiin ja Annukka ylennettiin Molo-Veikoksi. (Eikä se Annukan saunaantulokaan tunnelmaa latistanut, vaikka hän alkoikin pahoinpidellä syytöntä ja viatonta Veppi-Gurua.) Huomionarvoista on, että Annukalta on mukaantulonsa jälkeen jäänyt väliin vain kaksi tai kolme Moloa, vähemmän kuin monilla Veikoilla.

Näin on lyhyesti yhteenvedetty kolmen Molon tapahtumat. Porukka on hieman pienentynyt aktiivisimmista ajoista ja seuraavaan kertaan ollaankin värväämässä aktiivisesti (mm. tyrmäystipoilla) lisää osanottajia. Näistäkin Moloista ne parhaat jutut odottavat yhä kertomistaan, joko itsesensuurin tai -kritiikin vuoksi, tai siitä yksinkertaisesta syystä, että jutut paranevat aina itse vanhetessaan. (Siksi Vanhalalla on niin hyvät jutut.)

Sami Rahkola
Molo-Veikko, Veppi-Guru

Kokoontuminen
Vaikka Kauhajoella oli 29.7. legendaariset sambat, päättivät Molo-Veikot parveilla (Ja pervoilla?) Töysässä. Paikkahan on tuo Näpsän mökin nimellä kulkeva tönö lätäkön rannalla. Todellisesta omistajasta ei ole allekirjoittaneella täyttä selvyyttä, mutta ovi oli mennessä auki, joten sisään vaan.

Kokoontuminen tapahtui totuttuun tapaan Töysän Nesteellä ja aikataulu petti vain aavistuksen, eli 15 minuuttia, siis tuskin havaittavasti, ei ainakaan merkittävästi. Ja jos joku valittaa Veppi-Gurun myöhästymisestä, kirjoitan sivuille hänestä törkeitä juttuja. Siis vielä enemmän kuin normaalisti.

Selvitettyämme maastoajo-osuuden (jota Pasi itse jostain syystä kutsuu vieläkin tieksi), jaettiin tavarat ja säädettiin rahojen kanssa. Jotenkin onnistuimme keräämään jopa muutaman markan ylimääräistä. Hyvä niin, Veppi-Guru käytti rahat harkitusti ja sai sillä viikolla, ruokaa.

Leikit
Käveltyämme kentän läpi (kesti n. 15 minuuttia suoraan yhteen suuntaan), heräsi pieni epäilys sen koosta. Päätimme kuitenkin kokeilla. Veppi-Gurun (ja parin muunkin) hortoiltua alueella noin puoli tuntia mitään näkemättä ja kuulematta, sijainnistaan tietämättä, kunnes putosi ainoan alueen tuntevan, eli Näpsän palloista, päätettiin kenttää hieman pienentää. Loppuajan päästiinkin taas leikkimään varsin hyvin. Vain julmettu rytinä, joka keijukaislaumamme niityillä tanssahdellessa kaikui, hankaloitti hieman liikkuvaa leikkijää. Joita on ainakin muinoin joukossamme ollut.

Tytöt veti Niemeä molempiin päihin
Perinteitä kunnioittaen järjestettiin myös pari spesiaalimatsia. Ensimmäisenä suoritettiin kalliorinteen valloitusta, jota jo edellisen kerran oltiin Töysässä harjoiteltu. Tällä kertaa puolustautujille tosin asetettiin hieman rajoja, kuten että asemat tulee valita alle kymmenen kilometrin päästä hyökkääjistä. Hyökkääjät pystyivät lopulta murtamaan sivustat ja pudottamaan kaikki puolustautujat, ja erityisesti Annukka riemuitsi ladattuaan Teemu "mä ammun sua perseelle" Niemeä komeasti juurikin tuolle nimenomaiselle ruumiinosalle.

Molo-Vääpelin heikko päivä jatkui toisessa spesiaalimaastossa, hakkuuaukiolla, jossa hän yksin kolmea vastustajaa vasten hyökätessään rynni suoraan uuden tulokkaan, Maijan, eteen ja Maija räväytti kolmen-neljän pallon sarjan 10 markan kolikon kokoiselle alueelle Niemen otsaan, juurikin siihen maskin yläpuolelle. Todisteet saattavat olla nähtävissä vielä seuraavassakin Molo:ssa.

Niin ne osallistujat
Vakiokaartin lisäksi oli mukana muutamia oudompia kasvoja. Maijan lisäksi nähtiin vain yksi kokonaan uusi tulokas, Harri ja yhden vanhemman kokeilijan comeback (vai olikos Henry ollut mukana ennemmin?). Myös Juhani nähtiin taas paikalla, mutta miehen menojalkaa vipatti ja hän lähti illan aikana sambaamaan.

Molo-Veikkojen kannalta tilanne näyttää varsin hyvältä. (Maijan liittyminen joukkoihin saa sen näyttämään huomattavasti paremmalta kuin monen muun viimeaikaisen vierailijan. Ottamatta kantaa, miltä nuo muuta ovat näyttäneet.) Vaikka kokonaiskävijämäärä on jäänyt viime kesän tasosta, on kuitenkin aktiivisten eli usein osaaottavien määrä jatkanut kasvua. Siis Molo kasvaa ja voi hyvin!

Sami Rahkola
Molo-Veikko, Veppi-Guru

Paikka
Sitkeä, joskin suppea joukkomme iski tänä kauniina elokuun päivänä keskelle karua korpea, Kauhajoen Sotkaan, erämaahan jonne pizzataksikaan ei kulje. Tiedä sitten olisiko niin väliksikään, koska Kauhajoen ainoan kotiinkuljetusta harrastavan pizzerian tuotteet saivat osakseen lievää kritiikkiä. ("Mä oon nähny enemmän täytettä pornofilmeissäkin." , Nimeltä mainisematon Molo-Veikko.)

Kokoontuminen
Perinteitä kunnioittaen kokoontuminen meni pieleen. Ajallisesti olimme lähdössä tapahtumapaikalle kerrankin ajoissa, mutta parin kilometrin (ja kolmen risteyksen) suunnistus osoittautui odotetusti liian vaativaksi tehtäväksi Molo-Veikoille.

Leikit
Päivän leikeistä ei allekirjoittaneella ole tarkempaa havaintoa. (Ei, ei humalan vuoksi, vaan migreenin.) Maastona toiminut, vesilammikoiden rikkoma, hieman pusikkoinen ja kumpareinen hiekkamonttu, sai kuitenkin kiitosta ja innoitti osallistujat kauneudellaan lähes ennen näkemättömään humalatilaan. Ei toki kaikkia, allekirjoittanut kun poti päätään jo muutenkin. Tapasimme päivän aikana myös muita lajin harrastajia, jotka onnistuimme pelottamaan sivistyneellä käytöksellämme.

Muuta poikkeuksellista päivän aikana ei sitten tapahtunutkaan (eli Niemi sääti pyssyään, Miikka sammui ja kuski hajosi totaalisesti, tosin kuskattavana ollut ryhmä teki sen ensi, eli jakaantui kahtia, mistä syystä siis kuskin hermoja koeteltiin). Ehkä opimme tästä jotain. (Pah, eläimet oppivat virheistään! Vai miten se nyt meni...)

Sami Rahkola
Molo-Veikko, Veppi-Guru

Kokoontuminen
Jälleen kerran oli Molo-Veikkojen määrä ryhmittyä Liedenpohjan Teuvontuvalle kymmeneltä lauantaiaamuna. Tietenkään emme olleet ajoissa. Joukollamme on vankka kokemus eikä moista vahinkoa pääse tapahtumaan.

Leikit
Vauhtiin päästyään päivän leikit sujuivat kuitenkin kitkatta, mitä nyt Veppi-Guru jätti joka toisen erän väliin (ikä alkaa painaa, siirryn pian Vanhalan seuraksi kiikkustuoliin arvostelemaan nykyajan nuoria), Niemi katosi pariinkin otteeseen (keihäänheiton Olympia-finaali, nääs) ja koko joukkomme seurasi hartaudella Miikkan lähes tunnin kestänyttä makkaranpaisto-operaatiota.

Kukkolammesta jo tarpeeksi saaneena olimme tälle kerralle etsineet uuden maaston, joka osoittautuikin varsin hyväksi. Ainakin päätellen koukatuiksi ja takaapäin ammutuksi joutuneiden määrästä. Muutaman erän jälkeen seurueeseen liityivät myös varusteidemme vuokraajat Kolmen sports:ista ja osoittivat kivuliaasti, että sopivalla kentällä pumppu pärjää osaavissa käsissä puoliautomaatille varsin hyvin.

Päivän leikkien aikana liittyi myös uusi jäsen sopraanokuoroomme. Kyseessä oli vieläpä ensikertalainen, eli kokemus varmaankin paisui.. siis painui mieleen. Veppi-Gurun harmiksi Annukan onnistui pudottaa hänet jo toisen kerran ja nyt tyylikkäällä osumalla suoraan suulle. Pienet sivuseikat, kuten samassa joukkueessa oleminen, eivät vähennä kokemuksen nöyryyttävyyttä.

Jälkilöylyt
Jälkilöylyjen ehdoton päätähti oli jälleen kerran ponttoonisauna, jossa on sitä jotain. Tällä kertaa siellä oli huomattavan suuri määrä Molo-Veikkoja ja muita leikkijöitä. Laude-ennätys pistettiin selkein (mutta ei todellakaan selvin) numeroin uusiksi. Olimme myös vähällä päästä osallisiksi tappeluun (tälläkään kertaa emme aloittajina, jouduimmepa vaan yllättäen hälytetyiksi järjestyksenpitäjiksi), mutta myöhästyimme paikalta muutaman minuutin. (Siis tämä joukko myöhästyy jostakin?)

Tämän piti alunperin olla vuoden viimeinen Molo, mutta jatkoa seurasi...

Sami Rahkola
Molo-Veikko, Veppi-Guru

Kokoontuminen
Taas me teimme sen. Puhdas suora. Ei sitten vahingossakaan kaikki ole ajoissa. Joka ainoa kerta tänä vuonna olemme olleet myöhässä, mutta mitäs pienistä. Aina olemme ehtineet saada riittävästi, ammuskeltua siis.

Leikit
Raportoijalla ei juuri ole havaintoa päivän leikkien kulusta. Tuskinpa tuo normaalista poikkesi, eli hauskaa on ollut. Ja raportoijan muistamattomuus ei liity alkoholiin, minä olin selvä koko päivän. En vain ottanut osaa yhteenkään erään.

Jälkilöylyt
Cupidon paluu ei jäänyt monelta huomaamatta. Ainakaan Maijalta. Vihjauksia tapahtuneeseen löytyy molempien esittelyistä. Ja valokuvia kenties sitten joskus jäsensivuilta, julkisuuteen niitä ei oikein viitsi päästää. Ilman tuota Jarno-showta olisivat tämän kertaiset jälkilöylyt jääneetkin varsin tapahtumaköyhiksi, jopa niin että Veppi-Guru olisi joutunut raportoimaan tarkemmin Annukan ja Maijan tuhoontuomitusta lahjomisyrityksestä: Veppi-Guru on lahjomaton! Eli lahjus ei edistänyt kenenkään pyrkimyksiä (ei ainakaan allekirjoittaneen) ja sen (sekä itse lahjan) ansiosta voi Veppi-Guru kulkea rinta (err, rinnat) ylväästi pystyssä.

Sami Rahkola
Molo-Veikko, Veppi-Guru