Mopoilijat reissulla:
Marko "Makku" Perälä, Kawasaki
GPZ500S
Heikki "Hessu" Tapola,
Suzuki GS500E
Sami "Ren" Raivio, Suzuki RG Gamma
Jonkina aikaa oli kiirinyt ajatus lähteä merta edemmäks kalaan.. tai edes Itämerta edemmäks mopoilemaan. Juoni ei edennyt haavetta pidemmälle, kunnes Harri Vuolteen polttareiden temmellyksessä tulin ottaneeksi asian esille jo soppa oli lihaliemikuutiota vaille valmis. Hessu ja Ren innostuivat ideasta, joten sovittiin, että reissun päälle lähdetään ennen koulujen alkua (1.9.2000), koska Hessu ja minä olimme ilmoittautuneet tutor-opiskelijoiksi. Suunnittelut jäi hetkeksi aikaa lepäilemään raiteilleen, kunnes matkan toimeksipanoaika alkoi hupenemaan silmissä. Oli pakko altaa tositomiin.
Web on pullollaan aikatauluja ja matkatarinoita, joten niiden pohjalta
reittisuunnitelmia alettiin käymään läpi toden teolla.
Ainoat kriteerit reittisuunnittelussa oli päästä käymään Ahvenanmaalla ja
mahdollisesti aikataulun salliessa piipahtaa Ruåtsin puolella.
Saariston lauttaliikenne
(saaristolauttojen
aikatauluja)
on vilkasta, vaikka matkan ajankohta ei osunutkaan sesonkiajalle, joten
lauttaliikenne ei asettanut suuria rajoituksia matkan etenemiselle.
Lopulta päädyttiin hitusen ajan puutteenkin vuoksi (yhteistä aikaa
matkalle ei ollut järjestyä) kompromissiratkaisuun. Torstai 24.8.-
lauantai 26.8.2000 eli juuri ennen uusien opiskelijoiden saapumista
TTKK:lle (Tampereen Teknillinen Korkeakoulu).
MasterPlan.doc
Infoa
matkaa varten
Reittusuunnitelmaan kirjattiin seuraavat paikkakunnat:
-
Vartsala -
Ösnäs -
M/S Viggen -
Åva -
Torsholma -
M/S Alfågeln -
Hummelvik -
Maarianhamina -
Eckerö -
M/S Roslagen -
Grisslehamn -
Norrtälje -
Grisslehamn -
-
Eckerö -
Maarianhamina -
-
Turku -
Auran Shell -
Pöytyä -
Oripää -
Alastaro -
Punkalaidun -
Vesilahti -
Lempäälä -
Hervanta(TRE)
Matkaan oli siis tarkoitus lähteä 24.8. torstaina ja paluu oli määrä tapahtua 26.8. Matkan ajankohta sijoittui juuri samalle viikonlopulle kuin maailman kuulun MC Hell's Angels:n sinkojärjestön vuosijuhla Hämeenlinnan Vanajanlinnassa - siitä reissun nimitys MC Hell's Uncles tour.
PRRRRrrrrrr.... *SWÄNG* Perkeleen herätyskello! Klo 06:30
venyttelin Herwoodissa pois peiton alta. Kahvia ja sämpylää naamariin
niin johan lähti mies käyntiin. Huooh! Kamat kasaan ja pihalle varustamaan
kamppeita Kawasakin selkään. Teltta, telttapatja, makuupussi,
tankkilaukku...
Pröt-pröt-pröt... Reni kaartaa teekkarinkadulle Mutterin pihaan
virkeänä kuin peipponen.
Mukana renillä on vain pieni reppu ja rusinankokonen muovipussi
ritsillä! Minun tavaranpaljous rennin nyssyköiden rinnalla on vuoren
kokoinen. Hmm.. Mitään ylimääräistä ei pitänyt olla mukana.
Hessun oli määrä liittyä joukkoon myöhemmin Oripäästä, jossa hän oli
viettänyt yön serkkunsa luona.
Startti tapahtui varttia myöhemmin - kuitenkin vartin aikataulua jäljessä.
Tähän oli varauduttu erittäin väljällä ajoaikataululla. Aikaa Kustavin
Ösnäisten satamaan ajoa varten varasin viisi tuntia. Herwoodin
Insinöörinkadun Nesteeltä ainetta tankkiin ja viimeiset tarkistukset, että
kaikki vermeet pysyy vauhdissa mukana.
Insinöörinkatua Arkkitehdinkadun ja Ahvenisjärventien kautta Sääksjärven suuntaan ja alas motarille. Kylmä sumuinen aamusää oli vilpoinen, mutta visuaalinen nautinto upea kaartaessamma Kuljun motaria etelään. Lempäälästä tiukka oikea ja mutkien kautta Vesilahti-Punkalaidun tielle allekirjoittaneen opastuksella. Isoja teitä haluttiin tällä reissulla vältellä, sillä matkan tarkoitus on nauttia, eikä istua perse homeessa motarilla. Mutkateitä jatkui aina Oripäähän asti, josta Hessu poimittiin mukaan joukkoon. Huoltiksella pikainen tankkaus renillä ja Hessulla. Renin toimintasäde tuli olemaan ratkaisevassa asemassa (200km), joten päätettiin ajoittaa tauot sen mukaan. Hessun ja minun pyörät jaksavat jatkaa matkaa aina yli 300km matka-ajossa, joten tankkaus olisi suoritettava samaan aikaan kaikilla, ettei tule "turhia" pysähdyksiä. Ostin kameraan filmin, jotta matkasta jäisi jotain muutakin muistoa kuin hurjat tarinat. Ensimmäinen otos Oripään Shelliltä...
Matka jatkui mutkateitä "oikoen" Kustavin suuntaan. Hieman ennen Kustavia saatiin maistaa ripaus vettä joten reni ja Hessu kietaisi sadekuteen niskaan. Oikein arvattu. Vettä tuli vartin verran kuin Esterin aunarista, mutta se ei matkantekoa haitannut. Saavuttiin Kustaviin sopivasti etuajassa ja nälkä alkoikin jo kurnimaan pötsissä, joten valuuttaa piti nostaa paikallisesta pikapankista.
Automaatilta 50m eteenpäin oli kiva pikkupuoti, jossa kävimme ostoksilla. Mukaan tarttui hieman evästä ja B-vitamiinijuomaa. Saarioisten roiskeläppiä, kola ja Porin Karhua. Tavarat tankkilaukkuun ja sataman suuntaan.
Ennen Osnäsin lauttasatamaa oli lyhyt lossi, johon ehdimme juuri ja juuri. Seuraavaa vuoroa olikin joutunut odottamaan puoli tuntia.
Aikataulu kondiksessa. Vielä reilu tunti aikaa lautan lähtöön, joten tässä välissä olikin hyvä evästää, sillä aamuiset sämpylät olivat ehtineet jo pidemmälle ruuansulatuselimistössä ja vatsalaukku kurnutti tyhjyyttään. Lauttasataman lähimetsästä Hessu suunnisti meille pik-nik-paikan, jossa tarkisteltiin pyörien päällä olevat nyssäkät ja niiden kiinnitykset. Kaikki hyvin. Juuri suutarilla remontoimani tankkilaukun kiinnitysremmit kyllä piti, mutta kiristys oli hankalaa ja laukku jäi aina liian löysälle. (Remmien kanssa oli koko matkan ajan ongelmia. Täytynee tehdä joku patentti-viritys..)
Maukkaan toisen aamiaisen jälkeen piipahdettiin viereisessä kuppilassa kaffella ja ostamassa namia, jonka jälkeen siirryttiin jonottamaan lauttaan pääsyä. Jonossa törmäsimme reissun ensimmäiseen ulkomaata puhuvaan ihmiseen. Lauttahenkilökunnan edustajalla oli kovasti sanottavaa, mutta sanoma jäi hitusen epäselväksi. Kyse lienee kuitenkin ruåtsinkielestä, jonka korviahivelevään pulputukseen joutuisi tällä reissulla tottumaan. :-( "Jotain se sano!".
Lauttalipun hinta oli yllätys. Olin budjetoinut matkakassaan enemmän rahaa
lippua varten, mutta hinta oli huomattavasti pienempi.
Lupauduin korjaamaan budjetointivirheeni pojille, mutta pojat pitivät
"ylimääräiset" rahat mielummin itse kuin luovuttivat minulle. -1
piste masterplänin vääntäjälle vääristä hintatiedoista. Itseasiassa odotin
että tässä vaiheessa meiltä olisi rahastettu koko Norra-linjenin maksu,
mutta näemmä molemmilla lautoilla rahastetaan erikseen.
Ekalla lautalla (M/S Viggen) ei jaettu kiinnitysliinoja, mutta ei me toisaalta niitä kaivattu, sillä merenkäynti oli vaisua ja lauttamatka lyhyt.
Ekan lautan jälkeen ajettiin Brändön-saaren läpi Torsholmaan jatkolautalle, jonka päätepysäkki on Hummelvik. Heti lautasta pois päästyämme odotti epämiellyttävä yllätys. Brändö:llä oli meneillään tietyö ja niimpä saimmekin koko reissun v***umaisimman kokemuksen kun katupyörillä yritettiin tasapainotella melkein nyrkinkokoisen, teräväreunaisen ja sateen kasteleman sepelin päällä 3km. Vettä satoi jonkin verran. :-(
Seuraavaa lauttaa (M/S Alfågeln) odotellessa tsekkasimme pyörien
tilannetta pikaisesti. Edelliseltä EK:lta oli jäänyt ainakin kilo punaista
hiekkaa jokaisen mopon pikkukolosiin. Kiva homma 
alkaa putsaamaan (onneksi märällä tiellä ajaminen huuhteli enimmät hiekat
pois). NOT!
Seuraava lautta saapui ja pääsimme lauttaan vasta muutaman auton jälkeen, vaikka olimme melkein ensimmäisenä jonossa. Eipä hätää, sillä lauttahenkilökunta halusi sijoittaa pienimmät ajopelit (meidän mopot ja muutama polkupyörä) lautan etuosaan, jossa muutoin olisi hukkatilaa, johon autot eivät mahdu. Mopojen kiinnitystä varten saimme liinoja, joiden asettelu järkevästi oli mahdotonta. Miten yhdellä lyhyellä liinalla saa tuettua mopon, joka voi kaatua kahteen suuntaan?!? Tämä ei käynyt insinööriopiskelijan järjelle, mutta toispuoleinen tuenta sai luvan riittää. Merenkäynti ei saaristossa kuitenkaan voimakasta ole.
Viimein saavuttiin Affiksen maankamaralle. Lautasta kiireellä pois ensimmäisenä, jotta ehdittiin seuraavalla pätkällä olevalle lossille ekaan kyytiin. Hyvin ehdittiinkiin ja seuraava pysäkki Geta:ssa olisikin kallion päälle rakennettu kuppila, josta esitietoja olimme saaneet webissä olleista matkakertomuksista. Vähän ennen kuppilaa oli Taffelin tehdas, josta kantautui karmeä löyhkä. Yök! Sundista silta meren poukaman yli Getaan rantautui korkean kallion kohdalta, jossa tie syöksyi kallion sisään. Kallion päällä kuppila, jonka vieressä oli korkea näköalatorni. Näkötorniinhan oli tietysti pakko kiivetä maisemia ihailemaan. Maksoi mitä maksoi (10mk).
Tiet Ahvenanmaalla oli paljon kapeampia kuin perus-Suomessa. Eihän "näin kapealla" tiellä mahdu kulkemaan kuin moottoripyörällä ja silläkin pitää osata tasapainoilla. =o)
Ylhäältä tornista oli upeat näköalat. Vaikka tuuli ei ollut kovin kummoinen niin torni tuntui kumman huteralta ja heilui tuulessa sen verran, että Wäinölä 2:n 11. kerroksessa oli miellyttävämpää asua vuoden verran.
Jos tornissa ei muuta ollut hyvää niin ainakin tornin kiikarit oli ensiluokkaisen tehokkaat! Hessu: "Tuolla on joku tyyppi, joka ottaa kuvaa tännepäin. Ihan kun se olis vieressä!".
Getasta jatkettiin matkaa Maarianhaminaan päin. Tiet levenivät ja pian saimmekin huomata, että Affiksella matkat ovat lyhyitä. Saaren päästä-päähän ajo kun ei kestä kuin tunnin. Maarianhaminan lähellä piti alkaa etsimään gasoliini-pistettä matkamittarin hipoessa 300km:ä. Gasoa etsiessä piipahdus paikallisen "sieniliikkeen" pihaan osoitti Affislaisen sienibisneksen olevan vahvalla pohjalla. Kaupan nimi on "Kanttarellen".
Kohtuullisen englannin- ja huonon ruotsinkielen pohjalta ei kannata alkaa ahvenanmaalaisia liikennemerkkejä suomentamaan tai saataa tipahtaa prätkän selästä, kuten minulle meinasi käydä nähdessäni tämään kyltin. Pakkohan tollasesta sanahirviöstä on kuva saada! (eng: fart = pieru)
Gasoa ei kuitenkaan ostettu Affislaisilla hinnoilla, vaan päätettiin pihtailla Ruåtsin puolelle, jossa uumoilimme meno-veden olevan halvempaa kuin saarella.
Maarianhaminassa käytiin ajamassa city-rundia hitusen aikaa, jonka jälkeen suunnistettiin Eckeröön ja tarkemmin Eckerö Stugor och Camping -leirintäalueelle, josta kokonaisedulliseen hintaan saimmekin telttapaikan, grilli, hiiliä, sytytysnestettä ja olutta. Ilta meni rattoisasti turinoidessa. Hessun olisi tehnyt kovasti mieli "kolmos-stugan" ruåtsinkielistä teinityttöä, mutta ei tainnut vielä tyttö ymmärtää hyvän päälle kun ei tullut juttelemaan. Jänispaistia ei saatu illalliseksi, koska oluen samentamilla silmillä on hankala tähdätä jänistä ja matkapuhelimella vielä hankalampi teilata otusta, joten Grilli-kämping sai luvan kelvata. Yamey! ...ja sitten nukkumaan.
Toisen päivän tavoite oli käydä Ruåtsissa heittämässä lenkki ja palata
saman päivän aikana affikselle Maarianhaminaan iltarientoja varten.
Muutaman tunnin maissaolo Ruåtsissa ei mahdollista pitkää reissua, joten
Norrtälje sai luvan olla matkan päätepiste, josta lähdetään taittamaan
matkaa takaisin Tampereelle, ellei saada kohtuuhintaista matkaa
Pattayalle...
Reitti ruåtsin puolella
Aamulla jälleen herätys aikaisessa. Vilpoinen ja hitusen sumuinen sää
virkisti, mutta ei pilven häivääkään. Siistiä! Eilisen pilvinen ja
sateinen sää oli takanapäin. Purukalusto tiskaukseen, kamat kasaan
ja Eckerön satamaan venailemaan Eckerölinjenille
pääsyä. Laivaan päästiin suoraan lippuluukun kautta. Laivahenkilökunta
varoitteli kohtuullisesta merenkäynnistä ja tarjosikin
useita liinoja ja köysiä, joilla prätkät paketoitiin tukevasti seinän
viereen.
Ruåtsissa Grisslehamn:n sataman kauneus toivotti tervetulleeksi tulijan.
Satamaa reunusti upeannäköiset rakennukset, vaahterat ja pienet
kalastajatroolarit. Grisslehamnia ei jääty kuitenkaan kauemmaksi aikaa
ihailemaan vaan matkaa jatkettiin etelään kohti Norrtäljeä.
Matkalla hitusen matkaa Grisslehamnista etelään oli Väddö niminen pikkukylä kohdassa, jossa Grisslehamnin saaren mantereesta erottava meri oli kapeimmillaan (lähes joki ilman veden virtausta). Väddössä oli viimein pakko ostaa lisää gasoa, sillä tankissa oli jäljellä enää vain henkäys menovettä. Eckerölinjenin laivalla vaihtamamme ulkomaanrahat kelpasivat huoltiksen ukolle, joka sujuvalla ruotsinkielellä kyseli matkan kulusta (vastasimme vähemmän sujuvalla ruotsinkielellä ;-).
Tankin korkki kiinni, vaihdetta silmään ja etelään. Upean idyllinen maalaismaisema hiveli nautintohermoja oikein kunnolla ja muutaman kymmenen kilometriä taittui nopeasti. Vaahterat, katajat ja pienet peltoläntit olivat kuin Vaahteramäen Eemeli -tarinoista.
Lähempänä Norrtäljeä maisema muuttui "aakeemmaks laakeemmaks" ja hetken kuluttua olimmekin jo perillä. Myös Nordtälje oli kaunis pikkukaupunki, jossa oli nautinto kruisailla. Parin kierroksen jälkeen mopot parkkiin kadulle, jonka arvelimme olevan kaupungin "pääkatu". Kävelykierros kaupungilla ja paikalliselta "Ärrältä" kortti Hessulle kotio äitille. Matkatoimiston osuttua kohdalle oli pakko käydä kysymässä meno lentolipun hintaa Pattayalle, sillä alusta asti oli naureskeltu mahdollisuudesta myydä prätkät Ruåtsissa ja ottaa menolippu Thaimaan lentokoneeseen. Matkatoimiston täti oli avulias, mutta onnettoman tietämätön, sillä matkatoimistossa ei edes tunnettu moista paikkakuntaa! Ei auttanut muu kuin nousta mopon selkään ja kääntää kurssi kotia kohti.
No pakkohan sitä oli saada kuvia vauhdista kun netissä oli semmoisia nähty! Eikun kamerat toiseen käteen ja toinen koura stongalle. Kyllä se siitä! Vähän oli hankalaa, mutta kuvat onnistui kohtuullisen hyvin.
"Kuuman kostean, minä tunsin mombasan... Vittu!
Mä en muista sanoja!"
("Kuuma Mombasa" soi kerran jos toisenkin kypärässä matkan
aikana.)
Aikaa laivan lähtöön oli sen verran runsaasti, että piipahdettiin vähän matkaa ennen Grisslehamnia vasemmalle, sillalle, joka johti "saarelta" "manner-Ruåtsiin". Sillalla tuuli niin perhanasti. Samalla kiinnitin hetkeä aiemmin irroneen mittarivaijerin takaisin nopeus/matkamittarin taakse.
Palasimme Grisslehamnin satamamaan, jossa ihmeteltiin maisemia ja nautittiin auringonpaisteesta. Pojat tutkivat pientä öljyvuotoa, joka vaivasi Hessua. Ketjuihin rasvaa ja rensseleiden tarkastus. Todella upea, idyllinen satama, rakennuksineen ja laivoineen. Parkkiksen viereisestä rakennuksesta pukkasi sieraimiin veden kielelleherauttava tuoksu. Savustettua kalaa. Vaan eipä ollut enää jäljellä niin paljoa paikallisia oravannahkoja, että oltais edes porukalla saatu kolehtiin tarpeeksi valuuttaa maisteihin. :-( Nooh. Ensi kerralla sitten...
Päälliköt poseeraa kuvassa!
Aikaa oli vieläkin reilusti, joten lähdimme kruisailemaan randomilla valitusta risteyksestä grisslehamnista pohjoiseen. Tie jatkuikin vielä pitkän matkaa aivan niemen kärkeen. Niemen kärjessä kolusimme muutamia asfaltoituja (!!) kärrypolkuja. Tiet olivat tosiaankin vain juuri ja juuri kahden auton levyisiä, mutta päällystettyjä. Eihän se meitä haitannut. Jälleen upea maalaismaisema, kasvillisuus ja mutkitteleva kapea tie antoi giganttiset fiilikset. Oi tätä elämää! Hetken kuluttua osuimme sattumalta luotsin majalla, jossa päätettiin einestää ennen laivalle lähtöä. Rensselit pois niskasta ja nurtsille elbaamaan. Aurinko lämmitti niin kuumasti, että oli pakko heittää t-paitasilleen vaikka lähipäivät olivat olleet muuten kohtuullisen viileitä. Ojan pientareella Hessun eväitä napostellessa huomasin aivan vieressä irstailevat etanat. "Ettäs kehtaavat nussia tossa kun me syödään!"
Lyhyen ruokailun jälkeen rensselit jälleen mopon selkään ja satamaa kohti, sillä laivan lähtöön oli enää puoli tuntia. Upeat kaartuvat sillat ja auringon porotus innosti päästämään vähän paineita pihalle ja kaasukäsi kääntyi välillä aivan ääriasentoon lämpimän mereltä puhaltavan tuulen helliessä hipiää. Parin sillan jälkeen tie sukelsi lehtimetsään, joten himmasin vauhtia vähän rennommaksi, koska tiheät pusikot ulottuivat aivan tien viereen. OIKEA ARVAUS! Liinat kiinni! Jotain koirankorkuista ja lyhytkarvaista otusta kertaa kaksi livahti aivan eturenkaani edestä tien yli. Aivan täysjarrutusta en tehnyt, sillä väliähän jäi reilusti! Ainakin kaksi metriä n.30km/h vauhdissa kun aloitin jarrutuksen n.80km/h:sta. Vähän puistatti ja loppumatka Grisslehamniin sujuikin hitusen verkkaisemmin. Lieköhän ollut peuroja.
Kohta laivan lähtö olikin jo käsillä. Eikun satamaan. OHO!
Pikku pik-nikin aikana satamaan olikin kerääntynyt ruåtsalaisia oikein
kunnolla. Jonotuskäytännöstä ei ollut hajuakaan, joten eikun tyhjimmän
näköiseen jonoon ja niin pitkälle kuin pääsi. Vartin päästä laiva alettiin
lastaamaan. Välillä hirvitti että päästäänkö edes laivaan kun laiturilla
näytti olevan enemmän autoja kuin kolmeen lauttaan olisi mahtunut, mutta
sinne ne vaan meni yksi toisensa jälkeen. Liekö keulaportista laitettu
ylimääräisiä satama-altaaseen... Laivassa suoritettiin peruskuviot. Mopot
liinoihin ja Tax-freehen shoppailemaan. Matka menikin rattoisasti aurinkoa
ottaessa ja Eckeröön saavuttua päästiin aivan ensimmäisten joukossä
lähtemään laivasta. Kaasuhanat auki Maarianhaminan suuntaan.
Maarianhaminassa ajettiin suoraan kaupungin läpi Hessun johdolla. Suoraan Gröna Uddenin parkkikselle ja eikun kyselemään majoitusta. Tällä kertaa hinta täsmäsi budjetoidun kanssa. Henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista. Leirintäalueelle piste kotiin palvelusta, toinen pois korkeasta hinnasta.
Heti kun hyvä telttapaikka löytyi niin mopot parkkiin ja oluttölkit auki.
Eipä aikaakaan kun olimme maijoittuneet mukavasti. Hernarit (=ärtsoppa)
tulille ja iltapala naamariin. Iltapalan jalkeen aloitettiinkin sitten kunnon
tinttaaminen jota jatkuikin aamun pikkutunneille.
"Kuinkahan me paastiin takaisin teltoille?!?"
Aamulla Hessu ei meinannut millaan lähtea käyntiin, vaikka teltta oli jo melkein purettu niin poju lojui makuupussissaan ja örisi sekavia. Normaalisti olisin tokaissut: "Kaljaa koneeseen, kyllä se käyntiin lähtee!", mutta ei voinut kun muutenkin hirvitti lähteä ajamaan heti aamusta sellaisen tuuban jälkeen.
Heti satamaan päästyämme Hessu kiskasi bootsit pois jaloista ja alkoi levyttämään laiturilla. Päätä jomotti eilinen ilta, mutta kunnon auringon paistetta ei voita mikään.
Satamassa Viking Linen laivaa odotellessa seurueeseen liittyi Turkuun matkalla ollut mies, jonka kanssa Hessu pääsi jutun juureen GS:n vuosimallien eroista.
Laiva matka meni rattoisasti paan sarkya parannellessa. Edellisen yon laivalla rellestanyt jengi oli osittain viela meno paalla samalla kun osa poti silminnahtavasti huonosta olosta. Vihdoin Turun satamassa. Mopot pois laivasta ja opasteita seuraillen maaranpaana Herwood.
Ilta alkoi jo hamartaa, mutta se ei menoa haitannut. Jalleen suunnattiin pikkuteille. Motaria Auran Shellille, ainetta tankkiin ja pikkutieta Poytyan suuntaan. Unelma patka! Nautinnollista ajettavaa.. ehkapa liiankin, silla eraan mutkayhdistelman puolivalissa oli "tupla-aksa" ojassa, mutta koska paikalla oli vakea ja kaikki seisoivat omilla tolpillaan niin ei jaaty katsastamaan tilannetta vaan jatkettiin samaa vauhtia..
Ennen Alastaroa alkoi jo hamartaa ja Punkalaidun-Vesilahti välillä oli jo pilkkopimee. Eteen ei nähnyt kuin aivan valokeilaan osuvan alueen verran, joka ei GPZ:ssa ole kovin kummoneinen, joten tyydyin pitämään yllä rennompaa vauhtia sarvipäiden pelossa. Itikoita kyllä riitti! Kypärkän visiiri olikin "metsäosuuden" jälkeen mustanaan ötököiden raatoja.
Vihdoin alkoi Kuljun motari Lempaalan jalkeen. Hessu poikkesi rampilta ylos koti-kotiin Lempaalaan kun mina ja reni jatkettiin viela hitusen matkaan. Kuljun kohdalla taas reviteltiin hitusen, jonka jalkeen ramppia ylos Herwoodiin. Matka alkoi olla pulkassa. Mutterin pihaan kaartaessa ei tuntunut yhtaan pahalta. Perse oli jo tottunut GPZ:n satulan muotoihin ja ylenmaaraista puutumista ei ollut havaittavissa. Lyhyen rupattelun jalkeen myos reni jatkoi kotiinsa.
Seuraavalla viikolla:
Jälkipyykkiä... Rahan puutteessa ja ilmaisen laivamatkan toivossa (jos
ostaa tarpeeksi suurella summalla) ren ja makku turvautuivat hessun
rahavarantoihin Fax-Freessä.
Tax-free ostoskuitti:
> Huutakaahan hep omien tavaroittenne kohdalla > > Kossu 50% 129.50mk (makku) > Läkeröl pastill 8.50mk (hessu) > kossu 50% 129.50mk (ren) > circus mix 14.00mk (makku) > turkis pepper 10.50mk (makku) > cokista 5.00mk (ren) > torre mayor reserve 41.00mk (makku) > > ja renttonilla oli bensaa kanssa jonkun verran? paljos se oli?
Jalkipyykkia hoidetaan vielakin...
Kaiken kaikkiaan reissua voidaan pitää onnistuneena. Kukaan ei kaatanyt pyörää, ylinopeussakkoja 0mk, keli oli alkua lukuunottamatta UPEA, kilometrejä tuli ihan kivasti, kaikilla oli hubaa ja ensi vuonna uudestaan, mutta himpun verran pidemmälle! Ehkapa Norjaan... ;-)
