kyrönjoki

Eteläpohjanmaan valtaväylä alkaa Kurikan Pitkämöstä Jalasjoen liittyessä Kauhajokeen ja laskee 127km matkan jälkeen suistona Vassorinlahteen Mustasaaren kunnassa. Koilliseen virtaavalla alkupuoliskolla pudotusta on todella vähän ja koskia ei ollenkaan, mutta joen käännyttyä kohti länttä Ylistarossa Malkamäen sillalta alkaa 50km pitkä I - II-luokan koskien sarja, joka jatkuu aina Vähänkyrön ja Mustasaaren rajalle, jossa joki kaartuu viimeisen kerran kohti merta ja pohjoista Merikaarron kylässä. Tasaiset osuudet ovat melottavissa koko kauden ja kaikki kosketkin yleensä heinäkuun alkuun asti, mutta tilanne riippuu todella paljon sateista, koska pinnankorkeuden vaihteluja tasoittavia järviä ei ole ja lakeuden pellot ja nevat on ojitettu varsin tehokkaasti. Joka tapauksessa, huipputulvalla osaan koskista ei ole intiaanikanootilla asiaa. Lisää ja tarkemmin...

Tervajoki lienee mereltäpäin laskien Kyrönjoen ensimmäinen melomiseen soveltuva sivu-uoma. Se saa alkunsa samalta isolta ja syrjäiseltä metsä- ja suoalueelta, josta lähtevät myös Laihianjoki, Närpiönjoki, Ilmajoen kunnan isot luomat ja Orismalanjoki. Latvavedet kerääntyvät laajoilta Tervajärven ja Lamminjärven soilta noin 4km Kotilammen länsipuolelta ja virtaavat aluksi pohjoiseen, kunnes joki kääntyy luoteeseen, seurailee junanrataa ja lopulta alittaa sen ja laskee Kyrönjokeen Isonkyrön Ritaalassa. Tutkimusretkikunta on vielä tulevien keväiden projekteja, mutta liikkeelle kannatta lähteä mahdollisimman varhain keväällä ja kaukaisin mahdollinen aloituskohta lienee Kempintiellä Tervajärven alapuolella, josta Kyrönjoelle matkaa kertyy 25km. Parasta antia ovat varmaankin latvaosien metsätaipaleet, sillä alajuoksun pelto-osuuksilla uoma on monin paikoin oikaistu viivasuoraksi. I'll be back...

24km pitkä Lehmäjoki saa alkunsa Ylistaron Untamalan kylästä ja virtaa aluksi pohjoiseen, mutta kääntyy sitten jyrkästi kohti lounasta ja laskee lopulta Kyrönjokeen Isonkyrön keskustassa vanhan kivikirkon vastarannalla. Joen latvapurot Vehkakorvenoja sekä Rautaisenjärvestä ja Valkiajärvestä vetensä saava Untamalanluoma ovat pusikkoisia ja matalien siltojen katkomia, mutta Untamalanluoma on todistettavasti puromelottu huipputulvalla 2002 pääsiäisen aikoihin. Noin varhain itse Lehmäjoki on kuitenkin vielä jäissä ja juuri jäittenlähdön jälkeen sen katveisissa koskipaikoissa on yleensä vaarallisia jääkansia, joten kannattaa odottaa viikon päivät, joki on kuitenkin yleensä melottavissa toukokuun loppuun asti ja kunnon sateilla ehkä kesäkuussakin. Itse Lehmäjoenreisu kannattaa aloittaa Untamalan ja Lehmäjoen kylien väliseltä tieltä Ylistaron ja Isonkyrön rajalta, josta Kyrönjoelle on matkaa 23,5km, tai sitten Lehmäjoen maantieltä Isonkyrön pohjoisrajalta Peräkylän kohdalta, josta matkaa on tasan 20km. Peltojen keskellä pari metriä syvässä uomassaan n.5m leveänä pohjoiseen virratessaan joessa ei ole mitään erityistä, mutta kilometri Peräkylän sillan jälkeen se tekee jyrkän mutkan lounaaseen ja alkaa leventyä samalla kun virtausta kerääntyy lisää ja reunavallien pusikko vaihtuu siellä täällä puustoksi. Penkkojen välissä ei tuulensuojaa ole juuri missään vaiheessa. Vedenlaatukarttaan Lehmäjoki on merkitty punaisella, mutta mitenkään saastaiselta se ei vaikuta, vaan on enemmänkin rehevöitynyt, minkä huomaa mm. siitä, että pohjakosketukset ovat lähes aina kivien sijasta mättäitä ja kevään jälkeen joki muuttuu lumpeiden peittämäksi sammakkolampien ketjuksi. Kalaa joessa tuskin on lukuunottamatta viimeistä 1,5km osuutta. Joen mukavin ja vauhdikkain koskipätkä on Lehmäjoen kylän kohdalla kun uoma puristuu parin sadan metrin matkalta takaisin alle 5m leveäksi. Matkaa Kyrönjoelle on 14km ja tästä eteenpäin joki pysyttelee alle 100m etäisyydellä maantiestä, joten aloitus- ja lopetuspaikka on helppo valita. Suvannot ja siltojen jälkeiset virtapaikat vuorottelevat ja joki mutkittelee hiljakseen n. 10m leveänä, välillä asutuksen ja välillä peltojen keskellä. [XX]km kylästä erään sillan jälkeen tulee pohjapato, jonka ohi kanootti kannattaa uittaa tai kantaa varsinkin kylmillä vesillä tai jos ei ole varma taidoistaan. Padolle tullaan hieman yllättäen, vesi näyttää vain "loppuvan", mutta pauhun kuulee ainakin 20m päähän ja imukaan ei ole kovin voimakas, joten rantautumiseen on kyllä aikaa. Kun matkaa on jäljellä 7km, näkyy kulkusuunnassa etuvasemmalla muutaman sadan metrin päässä metsänrannassa yli kymmenenmetrinen siirtolohkare, "Kaarankivi", jolle kiipeäminen on hieman vaikeaa ja riskialtista, mutta jo juurella käyntikin antaa sopivan jaloittelutauon. Tämän jälkeen joki levenee edelleen ja hautuumaan sillan kohdassa on viimeinen koskipaikka, josta on enää 1,5km Kyrönjoelle ja retki on hyvä lopettaa joen toiselle puolelle vanhan kivikirkon rantaan, jos jäätilanne vain sallii ylityksen. Kirkon lähellä olevassa saaressa muuten mestattiin Nuijasodan päälliköt Yrjö Kontsas ja todennäköisesti myös Jaakko Ilkka. Summasummaarum, Lehmäjoki on mukava pikkujoki peltojen keskellä huhti-toukokuun päiväretkelle. Virtapaikat ovat helppoja pohjapatoa lukuunottamatta ja tie on lähellä melkein koko matkan. Lisää kuvia...

Ylistaron lounaiskulmasta Isonkyrön rajaa pitkin Kyrönjokeen virtaavan joen varteen perustettiin vuoden 1676 paikkeilla ruukki, raudanjalostuksen voimanlähteeksi rakennettiin pato ja sen eteläpuolelle muodostui patoaltaaksi "Orisberginjärvi" eli Kotilammi. Ruukin toiminta loppui vuonna 1900, mutta Orisbergin herraskartano, kappeli ja pato ovat paikallaan vieläkin. Lisäksi Kotilammen pohjoispuolella kahdessa koskessa oli "kaksi kankipajaa, nippupaja, mylly ja kotitarvesaha", joista ilmeisesti pohjoisemman kohdalla on nykyään Orismalan pato ja vanha mylly tai saha. Eteläisemmässä koskessa on jäljellä ilmeisesti kankipajan perustukset, tosin ne näkyvät vasta silloin kun vesi on jo niin matalalla, että melonta joessa on monin paikoin vaivalloista. Jostain syystä jäät lähtevät Orismalanjoesta nopeasti, useita päiviä ennen muita alueen pikkujokia ja joskus jopa viikkoja ennen Kyrönjokea. Paras melonta-aika onkin alkukeväästä toukokuun puoleenväliin asti. Sen jälkeen ainakin Kotilammen pohjoispuolinen jokiosuus saattaa olla liian vähävetinen, mutta lyhyempi eteläpuolinen osuus lienee melottavissa kesäkuulle asti, koska siinä ei juurikaan ole koskia. Latvahaarojen melottavuudesta ja mielekkyydestä yleensäkään en vielä tiedä mitään, mutta otan selvää... Pisin latvahaara on 26km pitkä ja se lähtee kunnanrajan eteläpuolelta Ilmajoelta, kuvaavasti Peräkorpi-nimisestä paikasta, jonne pääsee kuitenkin Huissin/ Visaharjuntieltä länteen lähtevää pikkutietä pitkin. Uoma lähtee metsään ja seuraava mahdollinen aloituspaikka tulee kilometrin jälkeen Tervatiellä, jonka ali jatketaan edelleen kilometri metsässä kunnes alkaa 5,5km pelto-osuus, jonka varrella alitetaan useita pikkuteitä ja uomaa on oikaistu monin paikoin viivasuoraksi. Sitten lännestä yhtyy 1,5km mittainen Lamminjärven lasku-uoma, jonka jälkeen alitetaan Kinnartammentie viimeisen kerran ja Ulvilanluoma tuo lisää vettä etelästä. Lamminjärvelle pääsee ainoastaan pohjoisen suunnalta Kempintieltä lähtevää kärrypolkua. 3km pitkä Ulvilanluoma taas mutkittelee oikaistua peltopätkää lukuunottamatta luonnontilaisena, metsän keskellä ja tiettömän taipaleen takana, mutta sinne voisi päästä joko vastavirtaan melomalla tai jotain alueen metsäautotietä ja lopuksi luomaan laskevaa pikkupuroa pitkin. Kinnartammentiellä latvahaarojen yhtymäkohdasta matkaa jokisuulle on vielä 19km. Joki on tässä vaiheessa 5m leveä ja jatkaa vielä hetken aukealla pellolla, mutta pian tullaan metsänreunaan. Rannan mäntytaimikossa vilistävät harmaaturkkiset otukset ei sitten ole susia, vaan paikallisen farmarin tarhaamia sikoja, joten niitä ei kannata säikähtää puolikuoliaaksi ;-) Vastaan tulee kaksirumpuinen silta, joka on pakko ylittää kantamalla, mutta sen jälkeen joki mutkittelee kapeana ja luonnontilaisena aina Kotilammen eteläpäähän asti, josta matkaa on jäljellä 16km. Kilometriä ennen Kotilammea menosuunnassa oikealta jokeen liittyy kapeampi uoma, jossa voi myös käydä pyörähtämässä. Joen itäpuolella kulkee merkitty polku, joka on osa Seinänaapurien luontoreittiverkostoa. Kotilammen yli padolle on matkaa 2,5km. Kauden alkupuolella järvi on vielä jäässä, jolloin edessä on vajaan 4km maasiirtymä metsäautotietä pitkin, aivan alkukaudesta siirtymä saattaa onnistua myös lumisia tienreunoja ja ojanpohjia pitkin vetämällä. Jos järvi on sulana, sieltäkin löytyy tekemistä. Syrjäisissä lahdelmissa asustaa runsaasti lintuja, esimerkiksi kurkia ja joutsenia. Aikaisemmin happikato tappoi useina talvina kaikki kalat, mutta järven pinta laskettiin kesällä 2002 väliaikaisesti kolmella metrillä mutapohjan tiivistämiseksi, mikä parantaa tulevaisuudessa vedenlaatua ja kalakantaa. Jokiosuuksilla kalat eivät kuitenkaan viihdy. Heti luoteiskulman patovallin jälkeen on vielä kaksi louhikkoista pikkulampea, matala silta ja toinen pato. Kantoreitti on ryteikköinen, joten jos mukana sattuu olemaan kärryt, kannattaa koko kartano kiertää kappelin rannasta lähtevää tietä pitkin. Toinen hyvä ohitustie saattaa olla patovallin länsireunaan kaivettu tyhjennyskanava. Komean aidan reunustaman kartanosuoran alituksen jälkeen alkaa 1,5km pituinen mutkitteleva aukea peltopätkä. Se päättyy Kinnarinkorventien sillalle, joka on hyvä aloituspaikka, jos tarkoituksena on meloaa joesta vain Kotilammen pohjoispuolinen osuus, koska edellinen pätkä ei ole erityisen mielenkiintoinen. Tästä matkaa on jäljellä vielä 12km ja joki on 5-10m leveä. Muutaman virtapaikan ja 1,5km jälkeen alkaa vasemmalle kääntyvän mutkan takaa kuulua kosken pauhua, jolloin on syytä rantautua oikeaan reunaan. Koski on lyhyt, mutta puiden katveessa olevan kosken loppuosan hengenvaaralliset jääkannet sulavat vasta myöhään keväällä ja sen jälkeen vedenpinta lienee jo niin matalalla, että läpi ei pääse kolhimatta kalustoa kiviin ja vanhoihin ruukin perustuksiin. Paikka on kuitenkin helppo ohittaa kantamalla oikean reunan kärrypolkua pitkin ja vesille pääsee heti kosken jälkeen. Seuraavalla 6km osuudella on vielä muutamia virtapaikkoja ja useita siltoja, joista saattaa mahtua ali tai sitten ei. Joki on nyt 10-20m leveä ja kun matkaa on jäljellä 7km, oikealta yhtyy Alhojoki-Jääskänjoki. Se ei juurikaan sovellu melontaan vaikka joki onkin nimeltään. Kyrönjoesta 4,5km päässä leviävän suvannon lopussa vasemmalla puolella näkyy punainen ulkorakennus ja sen takana valkoinen talo ja korviin kantautuu Orismalan padon pauhua, jolloin pitää rantautua hyvissä ajoin ja mielellään oikeaan reunaan. Huipputulvalla virta saattaa jopa vetää liian lähelle uskaltautuvat alas 1,5m korkeasta jyrkästä patoliuskasta. Padon alta alkava lyhyt koski on vauhdikas ja vaativa, mutta sen voi ohittaa helposti oikeaa rantaa kantamalla tai uittamallakin. Kilometrin melonnan jälkeen saavutaan Orismalan kylään, jossa kanootista päin maisemat muistuttaa lähinnä albanialaista slummia. Junanradan alituksen jälkeen mutkitellaan 3km välillä talojen takapihoilla ja välillä peltojen keskellä. Lopuksi alitetaan vielä Valtaalan vanha kivisilta, jonka alla saattaa keväämmällä tulla pohjakosketuksia, ja tullaan vt16:n sillalle ja Kyrönjoelle. Summasummaarun, Orismalanjoki on neljään erilaiseen osaan jakautuva pikkuvesistö, josta jäät lähtevät nopeasti. Latvaosista ei ole vielä tietoa, eteläosa on lyhyt, kapea ja rauhallinen maalis-huhti-toukokuun metsäjoki, itse Kotilammi on lintujärvi pitkällä historialla ja joen pohjoinen osuus sisältää jonkinverran kantamista, useita siltoja, takapihoja ja peltopätkiä, mutta myös helppoja virtapaikkoja, joissa vettä riittää suunnilleen toukokuun puoleen väliin. Lisää kuvia ja latvaosan selostus...

Wappuna 2002 sain kaverin houkuteltua parin päivän reissulle, kohteeksi valitsin "Kyrönjoen latvat" ja tarkemmin kohde päätettiin vasta ajomatkalla. Kaverin toiveena oli "umpimettä" ja kartasta päätellen Kauhajoen ja Jalasjärven rajoilta Ikkelänjärvestä alkava joki näytti lupaavalta. Lisäksi muistin, että se on Länsi-Suomen harvoja "vihreällä merkittyjä" vesistöjä (jälkeenpäin tarkistettuna vedenlaadultaan III- eli tyydyttävää luokkaa ja ainoita luonnontilaisia purotaimenvesistöjä), joten uskalsimme ottaa keittovedet kanootin alta ja ainoastaan juomavedet piti roudata kanisterilla. Joessa lienee paljon muitakin kalalajeja, mutta kalastusvermeet jätimme kuitenkin pois tältä reisulta. Koko päivän kestänyt vesisade loppui kuin seinään kun pääsimme lähtöpaikalle, iltapäivän ja seuraavan päivän paistoikin sitten lämmin kevätaurinko. Ei poijat tienny mitä oli tulossa... Kauhajoen keskustan pohjoispuolella Kauhajokeen laskeva Ikkelänjoki oli GT-kartasta raakasti arvioituna 20km pitkä, mutta todellisuudesta saa kuvaa esim. Karttapaikan ja Keltaisten sivujen tarkemmista kartoista: en ole missään nähnyt sellaista sykkyrää, mutkittelua ja makkaraa jota tämä joki tekee! Todellinen pituus lienee kaksin- tai kolminkertainen, itse veikkaisin noin 50km. Syksyn 1999 myrsky riehui erityisen voimakkaana juuri Kauhajoen seudulla ja jokeen ja joen yli kaatuneita runkoja oli satoja. Machete viuhui ja melat karkaili, mutta sisulla ja yli-ali-päin-periaatteella puskettiin läpi kaikista ryteiköistä, paitsi kahdessa kohtaa jouduimme kantamaan kanoottia maitse parikymmentä metriä kun joenmutkaan oli kasaantunut niin mahdoton rytö, ettei läpi olisi päässyt ilman räjähteitä. Arviolta vesillä vietetystä ajasta neljäsosa meni runkojen kiertelemiseen ja moottori- tai edes kaarisahasta haaveilemiseen, joten voisin melkein sanoa, että jos myrskytuhoja ei raivata joesta niin kajakeille ja ilta- tai perheretkille ei voi suositella tätä jokea. Myös tiet ovat välillä yli kilometrin päässä, joten aloitus- ja lopetuspaikkoja ei ole kovin tiheään joen varrella. Jokiuoma alkaa 5-10m leveänä järven länsireunan pohjapadolta ja sukeltaa hetken pellonreunaa seurattuaan mutkittelemaan metsän keskelle. Alkumatkasta penkalla seisovan autonromun ja rapistuneen sillan jälkeen rumat ihmisen kädenjäljet ovat todella harvassa ja muutamat joelle näkyvät rakennuksetkin ovat poikkeuksetta siistejä. Joki kulkee lähes koko matkansa rehevän metsän keskellä ja puut kaartuvat uoman päälle. Välillä uoman ympärille nousee useita metrejä korkeat jyrkät reunavallit ja eräässä tällaisessa kanjonissa joen yli kulkee kahdesta puunrungosta rakennettu silta n. 4m korkeudessa. Vesilintuja on runsaasti ja pikkupurot solisevat korkeilta penkoilta jokeen joskus toista metriäkin korkeina "putoiksina". Eräässä lahdelmassa oli satojen sammakkojen kokoontumisajot, niitä vilisi joka puolella ja yksi loikkasi kanoottiinkin vieraita tutkiskelemaan. Joen kymmenet koskipätkät ovat satojen metrien mittaisia ja muuallakin virtaus kuljetti reippaasti, vain alkupäässä oli muutama kilometri täysin tasaista. Vappuna vesi oli juuri sopivalla korkeudella, matalissakaan paikoissa ei kanootti juuttunut pohjasta kiinni, mutta kosket olivat helppoja ja mukavia ja mutkan takaa paljastui aina "vielä yksi" lisää. Välillä mentiin vahingossa takaperin tai maastouduttiin kanootin pohjalle kun virta vei ja vedenpinnan ja puunrungon välissä oli vain puoli metriä tilaa, pari kertaa kopsahti otsaankin kun oikein innostui. Välillä oli taas lyhyitä suvantoja ja rauhallisia sammakkolahdelmia. Puolentoista päivän aikana etenimme linnuntietä vain 12km ja lopetimme reissun Kauhajoen lentokentän jälkeen joen pohjoismutkaan ennen isoa koskea, joten 1/3 joesta jäi vielä melomatta. Koska kuljetuksen tuloon oli pari tuntia aikaa, päätimme lämpimiksemme vielä raahautua maantien varteen makkaraa käristämään. Inkkarimelojat heinäpellolla saa autoilijoiden päät kääntymään jopa Pohojammaalla. Tätä reissua on pakko jatkaa... Summasummaarum, Ikkelänjoki on harvinaisen luonnontilaisena säilynyt, mutta vain kevätretkeilyyn soveltuva joki pitkillä ja helpoilla koskilla. Se olisi tähänastisista tuttavuuksistani kaikista paras inkkarimelontakohde jos myrskytuhot raivattaisiin! Loppuosa kevään 2003 jälkeen...