7.6.2008 Ekat näytelmät

Tänään oli ohjelmassa vuoden ekat näytelmät Ronille ja ihan kaikkien aikojen ekat Ricolle. Aamulla odotin Katin auttavat kädet mukaan ja suunnattiin kohti Harjavallan ryhmänäyttelyä. Paikalle ehdittiin alkukankeudesta huolimatta hyvissä ajoin ja saatiin hieno varjopaikka kehän vierestä metsän reunasta.

Rico käyttäytyi hienosti alusta asti ja Ronihan nyt menee vanhalla rutiinilla nämä näytelmäkeikat. Ehdin pyörähtää Ricon kanssa kehässä pari rinkiä ennen arvostelun alkamista ja hyvin lämmittelemäänkin metsikössä. Rico kilpaili avoimen luokan viidestä koirasta viimeisenä. Alkujuoksut mentiin vähän häntä pystyssä, mutta muuten hienosti, Rico seisoi nätisti vapaana ja tarkkaavaisena ja muutenkin meni hyvin. Yksittäisarvostelussa tuomari oli Ricon mielestä oikein kiva, mutta se ei ratkennut innosta kopeloinnista, vaan pysyi kauniisti seisomassa. Juoksupätkät meni hienosti, Rico ravasi nätisti ja vauhdilla ja käteen läpsähti vaaleanpunainen nauha. Saman tien mentiin sitten kilpailuluokkaan neljän muun kanssa, seistiin, juostiin taas pari rinkiä ja asetuttiin ykköspaikalle. Uskomatonta! Rico voitti avoimen luokan!

Seuraavaksi nopsa koiran vaihto, Kati oli onneksi käynyt Ricon luokan aikana lämmittelemässä Ronin. Ronin luokassa oli kaksi koiraa, Roni esiintyi tutun varmasti ja voitti luokkansa erinomaisen kera. Tulossa olikin siis aika mielenkiintoiset ajat, kun molemmat koirani pääsivät paras uros -kisaan mukaan.

Kati otti Ronin ja minä vein Ricon kehään. Tuomari kävi taas kurkkimassa koiria ja valkkasi neljä taistelemaan sijoituksista. Sekä Rico, että Roni pääsivät näiden neljän joukkoon! Taas juostiin vähän rinkiä ja Ricolla alkoi hieman palaa käämit perässä tulevaan koiraan, omassa luokassaanhan se sai juosta viimeisenä ja nyt takana tulikin joku muu. Sain komentaa herraa pariin kertaan matalasta murinasta, mutta vähän levoton se oli jo, eikä seissyt enää niin nätisti kuin siihen asti. Loppujen lopuksi tuomari päätti sijoittaa Ronin kolmanneksi ja Ricon toiseksi. Veteraaniluokan uros voitti. Ja koska veteraanilla oli jo kaikki sertit saavutettuina, sai Rico myös sertin. Enpä olisi aamulla uskonut todeksi, että Rico päihittää Ronin näyttelykehässä. Molempien poikien arvostelut löytyy niiden näyttelysivuilta (Ricollekin ilmestyi nyt sellainen, jos sitä vielä toisenkin kerran lähtisi yrittämään), arvostelut olivat todella hyvät kummallakin, Roni sai ainoat miinuksensa jälleen kerran leveistä etuliikkeistä. Ylläri ;) Loppuun vielä pari kuvaa päivän yllättäjästä.

29.5.2008 Tää ei voi olla totta...!

Olen yrittänyt kevään aikana päästä mukaan neljään jälkikakkosen kokeeseen. Onni ei vain ihan ole ollut myöten. Kahdessa kokeessa olen ollut jopa ensimmäisellä varasijalla, mutta 10 koiran kokeestakaan kukaan ei perunut. Viimeinen mahdollisuus päästä kokeeseen oli tänään, kun IPO-klubi järjesti 6 koiran iltakokeen 1-2 -luokille. Tarkoitus oli tehdä Ronille aamulla motivoiva esineruutuharjoitus lähimetsään ja jättää se sitten kotiin lataamaan akkuja mahdollista kisaa varten sillä välin kun lenkkeilisin Ricon kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun totesin että ei me kuitenkaan päästä tähänkään kokeeseen ja päätin viedä molemmat koirat metsään lenkille ja uimaan. Ei se Roni siitä nyt ihan ryydy ja onpahan sitten lenkitetty kun minä harmittelen illalla väliin jäänyttä koetta ja hyvin mennyttä viimeistelytreeniä.

Koirat autoon siis ja menoksi. Ilma oli hieno ja otin jopa pojista uuden kimppakuvankin ennen kuin ne olisivat ihan märkiä. Kuviin saatiin haalittua mukaan myös mm. vessajonotusta ja halailua.

Meillä tuntuu ikävä kyllä olevan vähän huonoa tuuriakin matkassa, sillä aina jotain sattuu kun tuonne lenkille lähdetään. Tällä kertaa tuntui todella kivalta kävellä, aurinko paistoi, oli hiljaista ja rauhallista ja koiriakaan ei tarvinnut kieltää riekkumasta. Vaan sitten sattui. Rico lähti hajun perässä polulta sivuun, mutta koska se nuuski vain polun lähistöllä ympyrää, niin en viitsinyt huutaa takaisin. Muutaman sekunnin päästä maasta lähti pieni jäniksenpoikanen karkuun Rico perässä. Minä olin ihan kauhuissani, kun niin pienen poikasen Rico saa kyllä juostua kiinni ihan helpostikin. Poikasen onneksi se kurvasi polulle ja minua kohti ja kun se ohitti minut Rico perässään, niin nappasin jälkimmäisen kiinni vauhdista. Seuraavaksi pupu tähtäsi polulla edempänä olevaa Ronia kohti jolle karjuin ei-huutoja jo ennen kuin se äkkäsi koko otuksen. Kuuroille korville meni, sillä kun pupu pääsi jalkoihin, Roni tajusi sen ja lähti perään. Hetken aikaa jäniksenpoikanen juoksutti Ronia pitkin polunvierustan pusikkoa, minä roikuin Ricon villoissa ja karjuin Ronille. Isommat jänikset saavat juosta rauhassa siltä karkuun, kun minun luokseni tulee nopsaan hätä, mutta tämä tapaushan ei päässyt niin lujaa pois, vaan turvautui harhautuksiin ja sinkoili ees taas metsikössä Roni ihan kannoillaan. Pupun lopullisesta kohtalosta en tiedä, Roni sitä tuskin suuhunsa edes yritti, mutta tuossa menossa oli varmaan sydänkohtaus lähellä... Mutta Roni. Hetken päästä Roni seisoi polun vieressä ja piippasi hiljaa. Keplottelin riekkuvalle Ricolle hihnan kaulaan ja lähdin eteenpäin. Roni oli satuttanut oikean takajalkansa, ravi tuntui siitä ilkeältä ja se ontui selvästi. Ajattelin että se voi olla nopsaan ohi menevää, kun risat jalat joutuivat liian koville siinä syöksyilyssä. Lihakset olivat kuitenkin hyvin jo lämpimät puolen tunnin lenkkeilyn jälkeen. Rannalle päästessä Rico pääsi uimaan, jonka jälkeen lähdettiin takaisin autolle. Roni kulki koko matkan takaisin peitsaamalla, jolloin sen ei tarvinnut juuri taivutella jalkaa.

Tunti tämän jälkeen sain soiton, että vapautui paikka jälkikokeeseen.

18.5.2008 Saalispalkkausta agilityssä

Riconkin koipi alkaa kestää rasitusta. Tämä viikko ollaan menty jo suht normaalin mittaisia lenkkejä, tosin tavallista hillumista, kiipeilyä ja vaikeita maastoja vältellen. Ja hyvin on jalka kestänyt! Toisesta tassustakin ollaan otettu jo sukka pois. Keskiviikon agit jätettiin vielä väliin, kuten myös torstain ratatreenit. Perjantaina käytiin tekemässä pari lyhyttä kuviota agilityä kentällä medirimoilla ja Ricolla oli rutosti intoa ja vauhtia. Jopa niin paljon, että järki ja keskittyminen oli hieman kadoksissa. Pääasia kuitenkin, että jalka kesti hyvin, meillä oli ihan älyttömän hauskaa ja saatiin tämän päivän kurssille vähän agipohjaa alle pitkän tauon jälkeen.

Tänään käytiin siis Elina Willin pitämällä saalispalkkauskurssilla Niihamassa. Mitään hirveän uutta ja ihmeellistä ei tullut, Rico kulki radalla hienosti ja palkkauksetkin oli lähes oikein. Suurin ahaa-elämys tuli siitä, että pitää muistaa säädellä omaa etäisyyttä koiraan. Joskus koiraan saa hyvin vauhtia sillä, että menee ihan vain vähän edellä karkuun, eikä vedä hirveää kaulaa. Koiran odotteluhan on ollut perisyntini jo pidemmän aikaa, kun omat jalat kulkee nopeammin seuraavaan ohjauspaikkaan, kun koira selviää edelliseltä esteeltä. Niin ja eihän radallakaan vedetä viehettä puoli kierrosta koiran edessä, vaan riittävän lähellä, että koirasta tuntuu siltä kuin palkkio olisi saavutettavissakin.

10.5.2008 FH-päivässä treenaamassa

Koirien jalat toimivat ihan hyvin, ontumista ei enää huomaa kummallakaan ja Roni on saanut jopa käydä lyhkäisillä kävelyillä pari kertaa päivässä. Rico lepää edelleen mahdollisimman paljon ja ulkona kuljetaan sukat jalassa, että pöly ja kivet sun muut roskat eivät pääsisi haavaan sisälle. Rico on joutunut jättämään väliin juuri alkaneen kesän agilitykauden aloituksen, kuten myös ratakauden avauksen viime torstaina. Tänään kuitenkin lähdettiin treenaamaan erikoisjälkeä multapellolle Ylöjärven koirakerhon FH-päivään. Kouluttajana toimi Katri Nieminen.

Keli oli kauhea, tuuli, aurinko paistoi ja multapelto kuivi nopeasti todella vaikeaksi jäljestää. Kasautuneesta energiasta ja vaikeasta pohjasta huolimatta pojat tekivät hyvää työtä. Ricon kanssa tehtiin ensin lyhyt suora esittelyjälki, kun minä kerroin että minulla on suuria ongelmia liinan kanssa työskentelyssä. Rico meni hienosti lähes loppuun asti. Taisi olla kaksi askelta ennen loppua kun se sai tarpeekseen, katseli ympärilleen ja pisti meidät seisomaan paikalleen odottamaan jatkoa. Minäkin sain ohjeet liinatyöskentelyyn, pitää muistaa myös löysätä välillä =) Samaiset ohjeet olen Outilta saanut joskus Ronille kun sillä oli hirveä "epäronimainen" höökä päällä ja kauhea kiire sammakkoasennossa eteenpäin. Neuvot vain unohtuivat kun sukeltelu ei jäänyt tavaksi, vaan oli yhden kerran omituisuuksia.

Roni jäljesti iltapäivästä rutikuivalla pellolla kulmatreenin. Kulmat meni hyvin ja vähän huonommin. Niiden opetuksen kanssa minulle on myös tullut kasa harmaita hiuksia, mutta eiköhän se vielä tästä. Esineiden virkaa toimittaneet purkit ilmaistiin suorassa ja ihan hyvin, mutta hitaasti.

Ricon toinen jälki tehtiin pienelle nurmikkopläntille lähistölle. Siinä oli lyhyt suora ja kulma. Rico jäljesti suoran tarkasti, minäkin osasin hillua liinan kanssa. Kulma meni todella hienosti! Rico jäljesti suoraa ja kääntyi heti kulmasta oikeaan suuntaan. Lopussa oli purkki, josta annoin eväät kun autoin ensin koiran maahan.

5.5.2008 Sairaslomapäivitystä

Päivitetäänpäs hieman meidän saikkulaisten kuulumisia. Sain sitten pojat eläinlääkäriin, eikä ihan pelkällä säikähdyksellä päästy. Onneksi vein ne kuitenkin, vaikka lääkärin saanti venyikin vielä yhden päivän päähän ja sinne kävellessä kumpikaan koira ei näyttänyt oikeastaan edes ontuvan, vaan meno oli entisenlaista. Onneksi meiltä lääkärille on matkaa on vain muutama minuutti, mutta silläkin matkalla teki mieli kääntyä takaisin ja soittaa lääkäriin että ei näissä enää mitään vikaa ole. Niin, päästiin kuitenkin lääkäriin asti ja koirat tutkittavaksi. Ricosta aloitettiin, kun se tuttuun tapaan pomppasi heti tutkimuspöydälle huomiota kerjäämään.

Ricon vasemman jalan anturahaava ei näyttänyt kovin pahalta, se ei ole hirmuisen syvä, joten siihen tuli hoidoksi vain putsausta, voitelua ja sukka. Oikea murheenkryyni olikin sitten se oikea etujalka, jonka hauislihas ja sen yläpuolella oleva jänne olivat todella kipeät. Diagnoosiksi tuli jännetupentulehdus, tulehduskipulääkekuuri ja ehdoton lepo ensin viikon ajan ja sitten pikkuhiljaa kevyen liikunnan lisäys parin viikon ajan ja vasta muutaman viikon jälkeen saisi tehdä normaaleja lenkkejä mikäli koipi olisi kunnossa.

Ronilla oireet olivat onneksi vähän pienemmät. Oikean olkanivelen lihasten venyessä sattui, myös lavan takaosan lihakset olivat kipeät. Samalla käytiin keskustelua siitä miten lonkkia saataisiin autettua, että Roni käyttäisi niitä mahdollisimman hyvin eikä tulisi kipeäksi. Siihen päätettiin ottaa Cartrophen-kuuri ja Arthyl-jauhelääkitys. Muutoin ohjeet olivat samat kuin Ricolla. Tulehduskipulääkkeitä, ensimmäinen viikko täyttä lepoa ja sitten vähitellen liikunnan lisäys.

Tällä hetkellä ollaan vietetty se ensimmäinen täyden levon viikko ja puolet jo seuraavaakin. Koirat ovat makailleet sisällä ihan tyytyväisenä, mutta eivät selvästikään ole mielissään lyhyistä pissalenkeistä, vaan ovat hieman virtaa täynnä ulkona. Hihnakäyttäytyminen on kammottavaa ja koirat saa melkein vetää kotiinpäin, kun ne yksissä tuumin pyrkivät normaaleille lenkeille. Roni on päässyt jo tekemään puolen tunnin lenkkejä, mutta Ricon oikea jalka on edelleen todella arka, joten se seikkailee vain lähipusikoissa. Minulla on vierotusoireita, kun ei pääse koirien kanssa metsään ja lainasin jo agilitykoulutukseenkin koiran, että pääsin treenaamaan. Ricon paikallamakuu on tosin on ollut hyvin treenissä sisällä.

Eilen harjasin Ricon ihan kuonosta hännänpäähän ja siitä lähtikin ihan älyttömästi karvaa. Oikean jalan hapsuja harjatessa se jännitti jalkaa ihan älyttömästi, eli kipeä se on edelleen. Harjauksen jälkeen sanoin pihassa vapaa, Rico käveli rauhallisesti muutamia askelia, jonka jälkeen se sinkoili pitkin pihaa kierroksen toisensa perään sivuluisussa, äkkikäännöksiä tehden ja minulle lällätellen. Minä yritin saada sen lopettamaan, tuloksetta. Ricon uusi farkkusukkakin oli ihan kauttaaltaan vihreä näiden kierrosten jälkeen ja toiselle jalalle teki varmaan todella hyvää... Tuota sankaria ei voi siis enää yhtään päästää irti, sillä virtaa on kertynyt niin älyttömästi ja halu juoksemiseen on suuri. Roni teki saman tempun viikonloppuna, kun se kylästä kotiinmenomatkalla pääsi vilvoittelemaan vähän järveen, ui pienen lenkin ja painatti sitten myös kamalaa rinkiä ympäri. Onneksi sen jalka on sentään jo muuten paremmassa jamassa, eikä lihaksetkaan olleet niin kylmät kuin Ricon juostessa. Silti harmitti, etenkin kun juostessa korvat tuntuvat koirilta katoavan ihan täysin, kun ne nauttivat vain vauhdin hurmasta.

23.4.2008 Lenkkeilyä ja rikkinäisiä koipia

Tänään oltiinkin vähän koirien ja isännän kanssa lenkillä kun oli niin kaunis ilma... Ja tietty taas sattui ja tapahtui enemmän kuin olis tarvis. Lenkki menikin aluksi vähän liiankin hyvin, suo oli kävelykuiva, Rico totteli kieltoja lähteä hajujen perään ja Roni malttoi pysyä aisoissa eikä koko aikaa riekkunut Ricon kimpussa. Tätä hienoutta kesti lähes kaksi tuntia, kunnes alkoi tapahtua. Mieheke huomasi (lähes autolla) jättäneensä Ronin hihnan tunnin kävelymatkan päähän laavulle, joten sitä palattiin sitten hakemaan. Pojat paini vähän mättäikössä kun isäntä sadatteli unohdustaan. Painin seurauksena Ricon toiseen etuanturaan tuli paha palkeenkieli ja toinen etujalka on niin kipeä, ettei se halua laskea sille painoa. Tää kipeä jalka vahingoittui jo viime viikolla (kun edellisen kerran oltiin koko perhe lenkillä) kun Rico sinkoili jonkun hajun perässä ties missä ja tuli sitten kolmella jalalla takaisin. Nyt ei mitään erityistä koirien leikkiessä näkynyt tapahtuvan ja minä lopetinkin sen meuhkaamisen lähes alkuunsa. Ricon vauhti ei hiljennyt onnettomuuden jälkeenkään, se vain pysähteli välillä nuolemaan tassua.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten TV-Shopissa sanotaan... Kun Rico oli kuskattu kotiin ja pesty tassu sekä puoli koiraa muutenkin, heitin Ronin autoon ja lähdin takaisin metsään hakemaan sitä remmiä. Koitin päästä lähemmäksi (vain puolen tunnin matkan päähän) laavua ja sillä matkalla meinasi jo pahasti routivalla kinttupolulla jäädä (laina-)auton pohja matkasta. Kun sain auton parkkiin metsätien varteen ja käveltiin laavua kohti, minä kirosin jo iltaa myöten viileämpää ilmaa ja toivoin etten liukastuisi ajoittain jäisellä kävelyreitillä. Roni jolkotteli tyytyväisenä mukana, kun pääsi vielä parin tunnin lenkin jälkeen uudestaan lenkille. Vaan eihän nää onnettomuudet tietysti siihen päättyneet. Roni sitten jossain vaiheessa (melkein sillä laavulla oltiin jo) jäi nuuskimaan vähän mun perään ja kun se sieltä hölkkäsi minut kiinni, niin ontui pahasti toista etujalkaa. Enhän mä tuota pysty kantamaan, se kun on painavan lisäksi vielä niin pitkäkin, ettei mahdu edes syliin, joten siihähän se sitten onnahteli mukana. Reipasta "ravia" tuo kulki mun edellä, ihan kuin mitään ei olisi sattunut, mitä nyt yksi jalka vaan ei ihan toimi toivotusti. Hihna sentään löytyi ja päästiin autolle takaisin, osattiin varoa niitä routivia kohtia tiessä ja nyt on molemmat kinttupotilaat kotona lepäämässä.

Että tällä viisiin, nyt minulla kaksi koiraa, joilla on yhteensä peräti kolme tervettä jalkaa, Ronin takakoivethan on jo valmiiksi sököt. Ricon palkeenkieli vuotaa heti kun se lähtee kävelemään, joten minä laapin punaisia tassukuvioita lattioista. Olisi melkein pitänyt ottaa kuva kun yläkerrasta katselin rappusiin; joka toisella askelmalla oli kaunis selväpiirteinen tassunjälki. Huomenna piti heti aamusta mennä viihdyttämään vanhuksia koiranpäivän tapahtumaan ja muutenkin on jo koko loppuviikko buukattu täyteen ohjelmaa ja kun on vielä hienot ilmatkin, niin minä viihtyisin ulkona... Huomisaamun ohjelma muuttui sitten eläinlääkäriajan ruinaamiseksi (että toi Ricon toinen, tosi kipeä jalka saatais kuvattua ja kuntoon) ja toivoa sopii, että koirat muuten toipuu hyvin. Viikonloppureissu vanhempieni luokse näyttää myös peruuntuvan, kun eihän noita viitsi vieraaseen paikkaan viedä ontumaan, seurailevat vain minua enemmän, eivätkä saa rauhassa makaillakaan kun on enemmän elämää ympärillä. Voi kun tulisivat kuntoon kumpikin, en minä kestä katsoa niitä kipeinä, Roni tosin ei tunnu edes huomaavan kipeää jalkaansa, mutta Rico on sitten senkin edestä surkea.

6.4.2008 Mia Laamasen kouluttajakoulutus

Tänään ohjelmassa oli Mia Laamasen agilitykouluttajien koulutus. Koirat jäivät siis kotiin kun emäntä vietti koko pitkän päivän koulunpenkillä opiskelemassa, keskustelemassa ja harjoittelemassa. Päivän ohjelma oli antoisa, mitään ihan täysin maata mullistavaa ei ilmennyt (eli olen ehkä ihan oikeilla jäljillä ollut koulutuksissani), mutta ei kyllä alkanut pitkästyttää missään välissä, vaan aika kului kuin siivillä. Ja pääsinpä minä ohjaamaan Mian koiraakin palkkausharjoituksessa, Win oli hieno! Kiitos Mialle koko viikonlopusta (lauantaina oli leikki- ja motivointikurssi, jolla olin myös kuunteluoppilaana puoli päivää)!

30.3.2008 Ricon tokouran avaus

Rico aloitti tokouransa Mäntässä kilpailemalla kahdessa kokeessa samana päivänä. Ensimmäinen koe ei lähtenyt kamalan kivasti liikkeelle, kun viime tipassa meidän viereen paikallaoloon sijoitettiin superihana partacollietyttö, jonka kanssa nuori herra olisi tehnyt mieluusti lähempääkin tuttavuutta jo luoksepäästävyysosiota ennen. Sain kuitenkin koiran ihan kivasti mukaan, eikä maahanmeno, tai paikallaolon alkuosa olisi voinut olla yhtään parempi. Noin 10 sekuntia ennen loppua, Rico ei enää sitten malttanutkaan olla hipihiljaisessa maneesissa makailemassa, vaan käänsi pään, heilautti häntää ja meni katsomaan partista, joka vastasi katseeseen. Hei, eihän sitä voinut olla tekemättä, minkäs kukaan tosirakkaudelle mahtaa... Minä lähdin heti keräämään koiraani mukaan kun se alkoi nousta, vaikka tuomarilta ei lupaa vielä tullutkaan ja kahden minuutin aikakin tuli kivasti täyteen juuri kun olin nappaamassa Ricon partiksen luota.

Tässä vaiheessa teki niin mieli lähteä kotiin ja vaipua maan alle, eikä ikinä koskaan enää näyttää naamaansa tottelevaisuuskokeissa. Niin paljon hävetti ja pyytelin partiksen omistajalta moneen kertaan anteeksi. Koska suoritusvuoromme oli kuitenkin viimeisenä numerolla 14, ehdin hyvin heittää koiran autoon, katsoa pari muuta suoritusta, purkaa kauheaa oloa puhelimessa ja pyytää vielä kerran anteeksi uskomattoman ymmärtäväiseltä häirityltämme. Niinpä sitten vähän ennen omaa vuoroa sain itseni kasattua, eipä ainakaan yhtään enää jännittänyt. Ricon kanssa leikittiin vähän ennen kehää ja sitten menoksi. Hihnassa seuraaminen oli nuuskuttelua ja lenkkeilyä, vailla kaikkia perusasentoja, mutta kun narusta päästiin eroon, niin homma alkoi luistaa. Rico oli loppukokeen oma iloinen itsensä ja teki kaikki liikkeet oikein kauniisti. Seuraamisen täyskäännökset olisivat voineet olla ripeämmät ohjaajalla, luoksetulon perusasento oli vino ja maahanmeno oli vähän hidas, mutta saatiin me pari kymppiäkin, mitkä arvostan kyllä kyseiseltä tuomarilta tosi korkealle! Yhteispisteet olivat 153,3, eli jos se paikallaolo vain...

Toinen koe menikin sitten niinkuin alunperin oli tarkoitus. Paikallaolossa Rico oli oma normaali itsensä, vaikka minä olin valmis jättämään koko liikkeen väliin jos se kertaakaan vilkaisi naapuria luoksepäästävyydessä. Ei onneksi vilkuillut =). Hihnassa seuraaminen oli tällä kertaa todella hyvä, pistemenetys tuli ihan lopussa, kun juuri ennen viimeistä perusasentoa Ricon oli ihan pakko päästä moikkaamaan tuomaria ja siinä tuli siis pikku lenkki... Ilman hihnaa seuraaminen oli minun mielestäni aivan täydellistä, tuomarille oli näemmä jäänyt ysivaihde päälle, minä olisin antanut kyllä kympin, nyt ne käännöksetkin nimittäin onnistui. Maahanmeno vaikutti omaan silmäkulmaankin ripeältä, luoksetulossa koira oli taas poikittain lopussa ja loput liikkeet meni, no, täydellisesti. Oikeasti! Kokonaisvaikutuksen kympistä olen todella ylpeä, sitä ei läheskään kaikki saaneet ja oli tosi hienoa että se näkyi kun meillä oli kivaa kehässä. Loppupisteet 191 ja omasta mielestä kyllä ihan ansaitusti.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis päivästä, etenkin toisen paikallaolon jälkeen. Rico jaksoi hyvin, vaikka lähdettiin kotoa kohti kisapaikka ennen aamuseitsemää ja toinen koe loppui vasta neljältä. Siinä välissä piti skarpata neljään kertaan ja aina välissä pitkä tauko. Puhti ei loppunut missään vaiheessa ja kehässä meillä oli ihan oikeasti niin kivaa, että minä en pystynyt lopettamaan hymyilyä hetkeksikään. Rico tillitti ihan koko ajan minua silmiin, sitä ei tarvinnut "viritellä" tai vapauttaa hillumaan kertaakaan, vaan koko setti tehtiin ikään kuin yhteen putkeen aina kunnolla välissä kehuen ja iloisesti koiralle jutellen, kun vaihdettiin suorituspaikkaa. Kokeiden väliajoilla käytiin viereisellä pellolla leikkimässä ja painimassa yhdessä.

21.3.2008 Etsintäkoekurssilla oppilaana

Oltiin Ronin kanssa opiskelemassa etsintäkoejuttuja Mia Sandelinin kurssilla Ylöjärvellä. Oli ihan innoittava päivä, olishan se kiva jos meidän matkasta jääneiden tavaroiden etsinnästä saisi jotain iloa myös koularin muodossa, samoin kuin pelastuspuolen mukana jääneestä hausta. Roni oli taitava, mutta en oikein osannut itse suunnitella meidän käytännön osuutta. Tätä pitää opetella, eikä aina vain mennä ja tehdä ja sitten ihmetellä.

9.3.2008 Tokopäivä Riin kanssa

Ricon kanssa Mia Kiviahon tokokurssilla Mutalassa. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, meidän häiriöherkkyys ei näkynyt kun ei oikein ollut häiriöitä. Rico tokoili oikein mallikkaasti ja oli kiva nähdä muidenkin suorituksia.

2.3.2008 Hoffien talvileirillä

Käväistiin Ricon kanssa hoffiyhdistyksen talvileirillä katsomassa jalostustarkastuksia, moikkaamassa tuttuja ja juoksemassa toto-juoksua. Viimeksimainittu menikin oikein mallikkaasti ja Rico paransi viime vuotista kolmossijaansa yhdellä pykälällä tullen toiseksi. Hyvä Rii!

22.2.2008 FH-koesääntöjä Kennelpiirillä

Emäntä kävi opiskelemassa koesääntöjä perjantai-illan ratoksi. Kuosmasen Vesa veti hyvän luennon siitä mitä kokeissa tapahtuu ja miten niitä järjestetään. Saa nähdä saadaanko omatkin kokeet joskus aikaiseksi, sillä meidän seurasta oli useita innokkaita opiskelijoita mukana.

15.-16.2.2008 Koirakylpylävierailu ja hoffitokoa Saukkolassa

Aina valmiina vaikka minne! Tällä kertaa lähdettiin siskoni läksiäsiä viettämään Hyvinkäälle ja pitihän siihenkin reissuun pari koirahommaa sekoittaa mukaan. Perjantaina käytiin tutustumassa koirakylpylä Aptukseen kovin vaihtelevalla menestyksellä ja oikein uimaopettajan kera. Ronin houkuttelumenetelmät eivät tahtoneet millään toimia aluksi, mutta kun se sitten karvoista vihdoin kiskottiin uimaan, niin loppua ei olisi tullut ollenkaan. Roni uikin sitten lähes koko ajan tennispallon perässä, teki rampilta hienoja loikkia ja nautti silminnähden polskuttelusta. Rico sen sijaan... No, Rii panosti Ronin valmentamiseen altaan reunalla juoksennellen, kävi sekin heittämässä pari lenkkiä, mutta puoliväkisin ja "mut pakotettiin" -ilme naamalla. Ei sitten tuhlattu maksettua aikaa Ricon taivutteluun, vaan annettiin sen hillua rannalla. Ihan kiva reissu, allas oli yllättävän pieni, odotin jotain 50 metrin radan allasta, mutta kyllä tuossakin pystyi uimaan kun ei ollut muita ja sai mennä päästä päähän. Koirien kuivaaminen oli aivan kamalaa. Siihen oli varattu aikaa puoli tuntia, eikä kumpikaan todellakaan ollut lähimainkaan kuiva sen jälkeen, vaikka oli kunnon tehokas kuivainkin. Kesän uintireissuilta kun nuo kuivaa yleensä hetkessä itsekseen pitkin metsiä juoksemalla.

Lauantaina sitten heitettin lenkki Nummi-Pusulan suuntaan ja käytiin tokoilemassa hoffiporukan mukana. Ricon kanssa lähinnä leikittiin ja pidettiin hauskaa vieraassa paikassa, tehtiin joitakin toistoja ns. helppoja liikkeitä ja reenattiin paikallaoloa häiriön alaisena. Roni yritti ohjattua noutoa, mutta päätyi kivan hajuisen maan nuuskutteluun, muutenkin se oli vähän pihalla. Koulutus oli hyvä, kiva että tällaisia järjestetään, niin mekin päästään hyvin vieraille kentille harjoittelemaan välillä.

10.2.2008 Patricia Hirnin luennolla

Olin kuuntelemassa eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin luentoa "Menestyksekkään ja terveen agilitykoiran fyysiset ominaisuudet ja lihashuolto". Luennolla tuli useita samoja juttuja kuin aiemmin käymälläni "Agilitykoiran fyysiset ominaisuudet ja estesuoritusanalyysi" -luennolla, tietysti estesuoritusanalyysiä lukuunottamatta. Kertaus on kuitenkin opintojen äiti ja koin saavani luennosta varsin hyvin lisäarvoa edelliselle jo ihan uusien ihmisten ja kysymystenkin myötä. Suosittelen lämpimästi myös muille kuin agilitykoirien omistajille!

3.2.2008 Suojeluleikkiä ja viettikartoitusta Niihamassa

Ilmoitin Ricon "Olisiko koirastasi suojeluun?" -tapahtumaan leikkimään ihan oikean maalimiehen kanssa. Ricolla oli, kuten arvata saattoi, hirmuisen hauskaa ja se saikin varsin hyvät arvostelut. Maalimies tosin oli sitä mieltä, että hoffi on ehkä vähän hankala suojelurotu, kun eivät ole niin yleisiä, eivätkä maalimiehet oikein tunne niiden sielunelämää, mutta kyllä koirassa riittää moottoria kylliksi muihinkin harrasteisiin. Meillä maalimiehenä toimi Mikko Salmi, joka antoi erityistä kiitosta kauniista, syvästä puruotteesta. Otteessa ei muuta vikaa ollutkaan, kun Ricon hienot ravistelut, olisi kuulemma pitänyt olla rauhallinen, mitä ei olla koskaan meidän leikeissä vaadittu =) Minusta Rico ei turvaa hakenut, vaan olin ihan vain koristeena narun päässä kun Rico leikki maalimiehen kanssa ja kuskasi tälle saalista aina vain uudelleen vedettäväksi. Ja kaikki testatut osa-alueet olisivat kuulemma koulutuksella kehitettävissä. Kyllä saa taas olla ylpeä pikku-Riistä.

27.1.2008 Suoknuutin koulutuksessa

Käytiin pitkästä aikaa Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksessa Hämeenkyrön maneesilla. Jaakolla oli taas mukanaan megapitkä rata, mitä en vaivautunut edes opettelemaan loppuun asti, kun tiesin että alussakin olisi ihan riittävästi viilaamista. Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäinen yritys meni vähän pipariksi, kun ohjaaja syöksyili kummallisesti ja vaikka kuinka luulin tekeväni hienoja ohjauksia, niin en sitten tehnytkään. Kun Jaakko sitten yritti kädestä pitäen opastaa oikeanlaiseen ohjaukseen, hän huomasi että osaan kyllä, mutta jostain syystä en niitä siinä ratapätkällä tehnyt. Kun sitten keskityin kunnolla tekemiseen, niin hommat sujui ihan nappiin, Rico oli hieno ja minäkin olen kuulemma nopea ja osaan teknisesti hyvin noita ohjauksia. Meidän ongelma onkin lähinnä siinä, että teen kummallisia syöksyjä kun juoksen äkkiä paikasta toiseen ja joudunkin sitten vähän odottelemaan koiraa. Suorituksesta pitäisi saada sulavampaa, niin koirankin olisi helpompi lukea suuntia, pysähtyneestä liikkeestä se kun on vähän haastavaa. Toivottavasti saataisiin ensi kesäksi hyvä ohjaaja treeneihin, joka huomaisi näitä syöksyjä ja saisin parannettua tekemistä ja ohjattua entistä selkeämmin. Itselle kun on jo tullut hyvä tuntuma muiden suorituksia ohjatessa, mutta treenin puutteessa oma tatsi on vähän kadoksissa.