Saavutukset:

EVL3

TamSK ry
Vuoden tokokoira 8.sija 2005

Suomen Hovawart ry
Vuoden tokohoffi 6. sija 2005



Tokotulokset










Tottelevaisuutta olemme harjoitelleet aivan pikkupennusta saakka. Ensimmäisiä asioita, mitä Roni osasi hyvin, olivat paikallaan ruoan odottaminen, katsekontakti ja luoksetulo. Ihan perusjuttuja siis. Siitä ollaan sitten kehitytty molemmat, välillä mentiin huimia harppauksia eteenpäin ja heti perään vielä isompia taakse. Murkkuikä näkyi todella hyvin meidän tokosuorituksissa, kotona homma toimi, mutta kokeissa oli niin paljon kaikkea parempaa, ettei ohjaaja olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa... Siitä muistona ei niin hienot avoimen luokat "tulokset", jotka alittivat reilusti sata pistettä. Onneksi tästäkin toivuttiin kun annoin Ronin kasvaa rauhassa ja ilman sen kummempia treenejä alkoi taas tokokin kulkea. Ja kun homma luisti, niin se näkyi myös suorituksissa: minustakin tuli todistetusti rennompi ja sehän paransi tuloksia entisestään.

Voittajaluokassa startattiin ohjaajan mielenhäiriön vuoksi 7.5.2006 ja kyseinen kisa jäikin samalla meidän viimeiseksi voittajaluokan kilpailuksi. Tähtäimet on kuitenkin niissä kolmessa kirjaimessa... Ikävä kyllä hyvä vire ei oikein pysynyt erikoisvoittajaluokassa enää, sillä ensin oli vähän liikkeet hakusessa ja sitten Roni kehitti itselleen todella kivan paikallaistumistavan, se nimittäin ihan yllättäen päättikin yhdessä kokeessa nousta istumisesta melkein heti minun piiloon pääsyni jälkeen nuuskimaan viereistä UROSTA! Onneksi mitään muuta ei sattunut, mutta kun Roni ihan yhtä ennalta-arvaamattomasti uusi temppunsa seuraavassa kokeessa ja kaupan päälle minä sain päälleni aivan kamalan haukkuryöpyn toiselta kisaajalta, jonka koiraa Roni ei häirinnyt, en uskaltanut enää edes ajatella kokeisiin menemistä. Paikallamakuussa mitään ei koskaan sattunut, eikä Roni treeneissä edes vilkaissut vierustovereita, joten aika hankalaa sitä oli harjoitella.

Istumiskarkailun vuoksi motivaatio treenaamiseen oli lievästi sanoen maassa, oikeastaan treenailtiin vain sitä istumista aina kun mahdollista ja yritin juurruttaa koirani päähän että siitä ei nousta vaikka mikä olisi. Vaikka muut liikkeet olivatkin sitten vain "ylläpitoreenissä", niin päätin sitten kuitenkin uskaltautua rotumestaruuksiin kesällä 2007. Päätavoite tuossa kokeessa olikin sitten vain paikallaistumisen onnistuminen, kävin tuomarille (joka oli sama kuin meidän edellisessä katastforikokeessa ja sitä edellisessä onnistuneessakin) etukäteen sanomassa, että jos koirani vähänkin vilkaisee naapuria "rakastunut ilme" naamallaan, niin huutaa minut heti pois piilosta, ennen kuin mitään ehtii sattua. Mieluummin siis nolla paikallaolosta, kuin "ehkä onnistuu, tai sitten ei". Istumisesta tulikin sitten taas onneksi vanha tuttu kymppi ja päiväni oli pelastettu. Kuten sitten arvata saattaa, niin muut liikkeet eivät menneetkään ihan putkeen, seuraamisestakin tuli vain 7, kun oli kuulemma liian vietikästä ja sitä myöten ei niin tarkkaa, vaan viis me siitä, minulla oli Ronin kanssa oikein hauska ja menestyksekäs päivä!

Tämän koitoksen jälkeen on taas ollut vähän liiankin hiljaista eloa, mutta pikkuhiljaa talven aikana ollaan muistuteltu liikkeitä mieleen ja opeteltu ihan alusta lähtien mm. ruutua ja tunnaritikkujen kanniskelua. Tällä hetkellä ei oteta paineita kisoista, vaan haetaan ensin se hyvä fiilis ja suoritusvarmuus ja sitten lähdetään kokeilemaan uudestaan. Nähdään siis kisakentillä vielä joskus!