Saavutukset:

ALO1


Tavoitteet vuodelle 2008:

Mahdollisesti TK1, AVO 1-tulos














Tottelevaisuuden harjoittelu aloitettiin luonnollisesti sinä päivänä kun pentu saapui taloon. Ensimmäisiä opetettuja asioita ovat ruokakupin odottaminen ja silmiin katsominen, sekä luoksetulo lenkillä. Varsinaisista tokoliikkeistä ensimmäisinä työn alla olivat sivulle tulo ja maahanmeno.

Koulutan Ricoa naksuttimen kanssa, mikä näin aluksi on hieman hidasta. Tarkoituksenani on opettaa ensin liikeradat kunnolla ja liittää vasta sitten niihin käskyt. Rico on saanut kasvaa ihan rauhassa, luodaan ensin hyvä suhde ja opiskellaan sitten temppuja kun kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä on enemmän. Meidän tottistreenit koostuvatkin tällä hetkellä pääasiassa leikkimisestä yhteisestä hauskanpidosta, myöhemmin sitten nähdään, että mihin päästään.

Näin kirjoitin kun Rico oli ihan pieni pentu. Sen jälkeen meidän tokoilujen ja yhteisen sävelen löytämisen kanssa ollaan menty kyllä pitkä ja kivinen tie, eikä loppua näy vieläkään. Hienoista puheista ja suunnitelmista huolimatta Rico eli ensimmäisen elinvuotensa koko lailla pellossa, mitään kamalan säännöllistä ei treenattu ja muutenkin oman ajanpuutteeni vuoksi Ricon aktivointi oli suurelta osin Ronin hoidossa lenkeillä riekkuen. Sitä yhteistyötä alettiin rakentaa vasta kun Rico oli noin puolitoistavuotias, kun tarmonpuuskassani ilmoitin sen BH-kokeeseen. Tästä sain onneksi puhtia myös kunnolla opettaa liikkeitä ja liittää niihin todellakin käskyjä. Koska meidän yhteistyö ei niin superia ollut, niin naksuttimen käyttö väheni ja houkuttimien kasvoi. Tästä ajalta meillä on hienoja muistoja, tehtiin kaksin metsälenkkejä, joihin yhdisteltiin myös tokoliikkeitä ja paljon leikkimistä. Meillä oli hauskaa yhdessä ja minäkin aloin muuttua mielenkiintoisemmaksi Ricon silmissä. Maailman parhaaksi leluksi muodostui Ricon oma panta, joka vieläkin uusiin koulutustilaisuuksiin mennessä herättää kummastusta. Lenkeillä panta vain oli helppo kuljettaa mukana ja se todellakin oli AINA mukana, ihan vain valmiina leikkiin.

Niin ja mitenkäs kävi sen BH-kokeen? Minä jänistin pari päivää ennen koetta, ihan heti jälkeenpäin harmitti, kun kokeen oli läpäissyt moni paljon meitä huonommassakin jamassa oleva koirakko, mutta loppujen lopuksi olen kyllä tyytyväinen, etten mennyt sinne. Rico periaatteessa tiesi jokaisen liikkeen mitä olisi pitänyt osata ja todennäköisesti se olisi ne aika hyvin tehnytkin. Paikallaolossakaan ei ollut ongelmia. Meidän suuri ongelmakohta olikin ihmiset, joita Rico rakastaa yli kaiken. En saanut seuraamista niin supervahvaksi, että olisimme henkilöryhmän selvittäneet kahteen kertaan ilman koiran karkaamista. En halunnut viedä Ricoa niin epäreiluun tilanteeseen, että siltä olisi vaadittu taitotasoa enemmän ja kiitän siitä itseäni nyt. Koira kun on nopea oppimaan, niin en halunnut että sille jää kokeista tai henkilöryhmästä ikävä mielikuva ja minulle jännitys, kun joutuisin sen karvoista kiskomaan pois ihmisiä pussaamasta.

Kesä suunnitellun BH-kokeen jälkeen menikin sitten vähän miettiessä ja suunnitellessa. Piti harrastaa sitä ja tätä, mutta minulla ei taaskaan ollut aikaa kaikkeen ja kun päivässä oli kaksi tuntia vapaa-aikaa, niin käytin sen koirien ulkoiluttamiseen ennemmin kuin treenaamiseen. Onneksi syksyllä 2007 sitten taas aktivoiduin ja Ricon kanssa alettiin taas treenailla sekä agilityä, että tokoa siinä lomassa. Talvella huutelin seurakseni myös pienen ja aktiivisen treeniporukan, jolloin ryhmän painostuksesta tuli säännöllisesti harjoiteltuakin. Ja pikkuhiljaa tuloksia myös näkyi, Rico oppi suorittamaan erilaisia tehtäviä, pystyin luottamaan siihen kentällä, ettei se karkaa luotani ja varsinkin leikkiessä meillä on ollut aina hirmuisen hauskaa yhdessä huolimatta siitä miten paljon häiriöitä on. Tästä rohkaistuneena ilmoitin meidät myös kokeeseen, joka ei ihan aluksi lähtenytkään liikkeelle käsikirjoituksen mukaan, mutta jatkui upeasti täysin Ricon tasolla.

Tällä hetkellä kisakärpäsen puraisema ohjaaja miettii tulevia haasteita pää sauhuten, suunnittelee opettavansa koiralleen tunnistusnoutoa ja ruutua ja rakastaa koiraansa edelleen aivan älyttömästi. Ricon hyviä puolia tokossa ovat sen iloinen luonne, nopeus, taistelutahto ja into tehdä, huonoja puolia ja pentuajan laiminlyöntejä ovat tottumattomuus toisiin koiriin, sekä hillittömään hyvä hajuaisti ja hajujen maailmassa korvien lukkiutuminen.

Tulokset

paikka ja aika	tuomari	osasuoritus	arvosana	kerroin	tulos
ALO Mänttä 30.3.2008 koe 1	Riitta Räsänen	Luoksepäästävyys Paikallamakuu Seuraaminen 1 Seuraaminen 2 Maahanmeno Luoksetulo Seisominen Vapaahyppy Kokonaisvaikutus	9½ 0 7½ 9 9½ 8½ 10 10 8½	1 3 2 4 2 3 2 2 1	153,5 p 2.palkinto n. 6. sija
ALO Mänttä 30.3.2008 koe 2	Marita Packalén	Luoksepäästävyys Paikallamakuu Seuraaminen 1 Seuraaminen 2 Maahanmeno Luoksetulo Seisominen Vapaahyppy Kokonaisvaikutus	10 10 9 9 10 9 10 10 10	1 3 2 4 2 3 2 2 1	191 p KP 1.palkinto 3. sija