Valse Triste perustettiin alunperin suunnilleen vuonna 1983. Kitaristi Nyrönen, rumpali Tepe, laulaja Wasky ja Joensuu (joka nappasi bändin loistavan nimen Sibeliuksen "Finlandiasta") treenailivat satunnaisesti sunnuntaisin Tepen isän harmiksi Tepen kämpässä ja tietenkin perheen olohuoneessa. Suurimpin innoittajina olivat amerikkalaiset hc-bändit, kuten Negative Approach, Black Flag, Bad Brains, Circle Jerks, Scream etc. Tuosta ajasta ei oikein kellään ole selkeää kuvaa eikä treeninauhojakaan ole säilytetty, mutta sahaus oli vastenmielistä. Mainittakoon, että bändin aikaisempi nimi oli Sekasorto, josta luovuttiin, koska Helsingissä toimi jo samanniminen bändi. Lisäksi Joensuu oli aloittanut Waskyn avustuksella Sekasorto-nimisen fanzinen, jota ilmestyi viisi numeroa.

Jossain vaiheessa VT:n toiminta siirtyi Kurikkaan kokoonpanon muutosten myötä. Tuolloin bändissä vaikutti kitaristina semilegendaarinen Teijo Lusa, jonka innokkuuden seurauksena maailmalle levisi treeneistä koottu nauha nimeltä "Palava Enkeli". Kasetilla yhdistyy täydellinen soittotaidottomuus kovan yrittämisen kanssa. Sen kuunteleminen tuottaa tuskaa karaistuneemmallekin VT-fanille. Lusa julkaisi myöskin Maailman Valot -zineä ja antoi arveluttavaa VT-haastatteluja pienlehtiin ja muilutti VT:n myös kokoelmakasetille "Nallet Tulee Oletko Valmis" (julkaisijana eräskin Tero Lehto). Meno hyytyi kuitenkin aika pian ja suunniteltu debyyttikeikka Ilmajoen Marrasrokissa kaatui siihen, ettei treeneihin enää ilmaantunut tarpeeksi soittajia. VT:n jälkeen Lusa kasasi erinäisiä bändejä joista "tunnetuin" oli Kansavakuutus.

1986 kokoonpanon uudet tuulet saivat Valse Tristen takaisin Kauhajoelle. Wasky ei jaksanut kulkea enää Kurikassa asti treeneissä vaan hän hengaili mieluummin paikallisen Primitive-yhtyeen kämpillä. Ja kuin vahingossa bändit fuusioituivat. Uusi kokoonpano oli Wasky - laulu, Perälä - kitara, Janne - rummut ja Hämy - basso. Tällä porukalla VT teki ensimmäiset kaoottiset keikkansa vuonna -87. Kohta Hämy kuitenkin vaihtoi basson toppatakkiin ja alkuperäinen rumpali Tepe tuli tilalle. Tuohon aikaan Tepe soitteli useammassakin paikallisbändissä, kuten Christian ja Sound Of Impact. Uusitulla kokoonpanolla bändi teki vielä pari keikkaa ja kävivätpä he oikein studiossakin tekemässä kaksi demoa: "Voit Ostaa Revolverin Joka 15. Päivä" (-88) ja "Humalaisen Poliisin Pistoolipiippu Oli Ohimollani"(-89). Jälkimmäisestä piti tulla debyytti-EP mutta kaikkien onneksi nauha seikkaili studiolla liian kauan. Myöhemmin AAR julkaisi kokoelma-EP:llään "Alternative Action" piisin "Emma Halonhakkaaja", joka alunperin oli vain Jannen ja Tepen "studiokikkailu". "Maanalainen Vuosikerta 89" -kokoelma-LP:llä kiitetään VT:tä syystä etteivät saaneet toimitettua osuuttaan ajoissa. Pienlehtirintama sai lisää väriä VT:n taholta Jannen aloittaessa (-87) vieläkin ilmestyvän Mutiny!n ja Perälä teki pari numeroa sarjakuvalehti Huvikumpua. Vuoden -89 keväällä VT vaipui taas vaihteeksi koomaan ja syinä ne klassikot eli "velvollisuudet" isänmaata kohtaan sekä musiikilliset erimielisyydet, josta todisteena Jannen samanhenkisten kavereidensa kanssa myöhemmin perustama Can Can Heads.

Loppukesästä -89 Wasky ja Mikko (Koivuluoma, kurikkalainen antimuusikko, ex- Kansavakuutus, Sound Of Impact ja VT:n bussikuski) "keksivät" Puntalan punk-festivaalien humussa muodostaa VT uudelleen. Mukaansa he saivat suostuteltua viereisessä puskassa maanneen Tepen, josta tuli taas vaihteeksi rumpali. Ja koska Mikko ja Wasky olivat molemmat laulajia, kokoonpanoon merkattiin kaksi kultakurkkua. Basistiksi hommattiin Mikon kamu Kasari (ex-Kansavakuutus) ja kitarassa jatkoi Perälä. Ensimmäiset keikat tehtiin -90 alkupuolella ja ensimmäinen EP:kin ilmestyi Joensuun Trash Can Records (jatke Waskyn kanssa aloitetulle Trash Can Tapesille) -lafkalla ja loppuvuodes-ta toinenkin EP "Sietämisen Olematon Keveys". Aktiivista menoa jatkettiin myös -91 jolloin ilmestyi kolmas oma EP "Hyvästi Nielurisat" sekä japanilaisen MCR Companyn julkaisema Valse Triste/Z-split-EP. Bändin pieni mutta fanaattinen fanijoukko kasvoi ja levyt myytiin loppuun hyvin äkkiä. VT alkoi saada mainetta omaperäisen musiikkinsa ja raivopäisten keikkojensa ansiosta. -92 vuonna tehtiin neljäs sekä viides EP "Varokaa Kuulaa" ja "Pala Palalta". VT osallistui myös historiansa ainoalle kiertueelle nimeltä Trash Can Kierrätys, jolla oli mukana mm. Manic Toys, Jack Meatbeat ja Isebel's Pain, ja vaikka hauskaa oli, kiertue oli sen verran fiasko, ettei VT:tä ole sen jälkeen moiset kiinnostaneet. Noihin aikoihin alkoi Kasari katoilla omille teilleen yhä useammin. Muutamilla keikoilla häntä kävi paikkaamassa Hippi-niminen kaveri (ex-A.O.D., Kauhajoen muinainen thrash metal-ylpeys) johon jouduttiin turvautumaan 5. EP:n sessioissakin ja tuon levyn kanssa oli sen verran muitakin ongelmia, että se saatiin pihalle vasta -93. Kasarin viimeinen keikka oli Seinäjoella 19.2.-93, mutta sen jälkeenkin hän on satunnaisesti vieraillut keikoilla laulamassa.

1993 puolella toimintaa alkoi rajoittaa entistä enemmän bändin levinneisyys pitkin Suomea ja em. Kasarin harharetket. Kerran kävi jopa niin, että Kasari katosi Kauhajoen ja Kurikan välille, kun olisi pitänyt lähteä keikalle Tampereen I-klubille. Pienen treenikämppäpalaverin jälkeen bändi päätti soittaa tutulle basistille nimeltä Raine Liimakka (Publick Lost, Can Can Heads), joka lupasi käydä tsekkaamassa tilannetta, ja liki väkipakolla Raine pakotettiin autoon ja Tampereelle. Akustiset treenit ennen keikkaa ja bändi oli valmis lavalle. Keikka sujui niin hyvin, että myöhemmin Kasarin hävitessä lopullisesti kokoonpanosta, ei uudesta basistista ollut epäilystäkään. Loppuvuodesta -93 oli Tepen vuoro siirtyä toppatakkiosastolle isän roolin velvoittamana. Tepen viimeinen keikka oli Kouvolan Sipparissa 5.12. -93. Uutta rumpalia ei tarvinnut kaukaa hakea vaan tilalle otettiin ainoa mahdollinen tulija eli -86-89 -vuosien VT-rumpali Janne Mäki-Turja (joka soitteli myös Rainen kanssa Can Can Headsissa). Kokoonpanovaihdosten ja muiden, bändin ulkopuolisten aktiviteettien ansiosta tuona vuonna ei studiossa käyty, hyvä jos treeneissäkään.

Ensimmäiset keikat uusi kokoonpano heitti tammikuussa -94. Uudistuneen VT:n esiintymiset alkoivat saada yhä kaoottisempia piirteitä. Toistensa rusikoinnin lisäksi soittajat alkoivat panostaa yhä enemmän myös visuaalisiin seikkoihin. Waskylla oli ollut jo aikaisemminkin tapana raahata lavalle takahuoneista löytynyttä rojua, mutta erään Kuopion Kierrätyskeskuksen keikan ansiosta villitys levisi muihinkin bändiläisiin. Ennen kyseistä keikkaa he kun repivät henkareilta mitä kaameimmat vaatekappaleet niskaansa. Ennen erästä keikkaa I-klubilla kera Isebel's Painin Wasky rakensi oman versionsa Jirin megafonikypärästä mm. ratsastuskypärästä ja autonantennista, ja hommasi lisäksi rullatuolin aikomuksenaan haastaa Jiri pyörätuoliskabaan. Harmittavasti I.P.ei sitten edes ilmaantunut kyseiselle keikalle. Mutta tämän seurauksena VT:n mukana alkoi kulkeutua kaikennäköistä krääsää, varsinkin kun käytössä oli pakettiauto ja ylimääräinen tila piti käyttää hyväksi. Onneksi (?) tätä rekvisiittaremellystä kesti vain 2-3 vuotta. -94 kokoonpano teki ensimmäisen EP:nsä "Mielipuolen Onnenpyörä". Vuonna -95 ilmestyi tupla-EP "Primer Pasiente", jossa samoihin kansiin laitettiin kaksi split-levyä, toinen kera Silmäosaston ja toinen Eevan Tyttäret -orkesterin kanssa.

Huolimatta toimivasta kokoonpanosta, vuosina 96-98 bändi treenaili ja keikkaili harvakseen. Vuoden -97 kohokohta oli Ilosaarirock, jonka Töminäteltan isäntänä bändi sai toimia. Loppukesästä ilmestyi bändin seitsemäs oma EP "Hermovasara". Yllättäen bändin vankkumattomasta 7"-linjasta poiketen levy julkaistiin myös CD:nä, tosin edelleen 7"-kansiin pakattuna ja levyjen erottamisen helpottamiseksi kahdella kansikuvalla ja erivärisissä muoveissa. CD:llä on myös bonuspiiseinä "Primer Pasienten" VT-piisit. Vuosi -98 oli päällisin puolin bändin rauhallisinta aikaa: vähän keikkoja ja vähemmän treenejä, ja nekin yleensä tynkäkokoonpanolla Raine, Janne ja Wasky. Vapaamuotoisempien treenien seurauksena syntyi -97 em. henkilöiden noisebändi Murha Murha Itsemurha, joka pääsi jopa keikalle asti -98 Läsnärokissa.

Vaikka treenejä oli harvoin, uusia piisejä alkoi kasaantua jopa niin paljon että alkoi olla puhetta pitkäsoiton tekemisestä. -98 lopun studiosuunnitelmat lykkääntyivät ja levyn äänitys siirtyi seuraavalle keväälle. Tammikuussa -99 Valse Triste heitti yhden uransa humalaisimmista keikoista Mustavihreillä Päivillä, minkä seurauksena Perälä huomasi homman käyneen itselleen sopimattomaksi ja ilmoitti vaihtavansa kitaran toppatakkiin. Viimeisen keikkansa VT:n riveissä Perälä soitti Kauhajoella 12.3.99. Perälä ilmoitti kuitenkin vielä olevansa käytettävissä levyn äänityksissä. Uudeksi kitaristiksi kysyttiin Silmäosaston Essiä, joka viiden sekunnin miettimisen jälkeen ilmoitti suostuvansa. Asiaa edisti vielä Silmäosaston aiempi lopettamispäätös. Pääsiäisenä VT kävi äänittämässä ensimmäiset piisit seinäjokelaisessa 8-raitastudiossa ja loput piiseistä soitettiin nauhalle toukokuun aikana. Lopullinen miksaus valmistui kesäkuun ekalla viikolla. Uusi kitaristi Essikin oli jo mukana äänityksissä lisäämässä kitaroita muutamaan piisiin. Levyn julkaisija oli yllättäen hetken epäselvä kun Joensuu ilmoitti Trash Can Recordsin rahapulasta, eikä VT:n omankaan tilin saldo satasta ylittänyt. Loppujen lopuksi levyn julkaisija löytyi hyvinkin helposti kun syystä tai toisesta oululainen Solardisk ilmoitti halukkuudestaan levyn julkaisuun. Valse Tristen ensimmÄinen albumi sai nimekseen "Turha Ruokkia Ruumiita".

EnsimmÄiset keikat uuden kitaristin Essin kanssa heitettiin syksyllä -99. Yksi keikoista oli Lepakon Hautajaisissa, josta tehtiin myös live-CD. Äänittäjien mokasta johtuen VT:n osuus hävisi johonkin, ja tilalle levyn kasaajat laittoivat Turha ruokkia ruumiita CD:ltä napatun piisin. Kansipapereissa ei asiasta mainita, mutta kyseessaä on siis studiopiisi eikä livetallenne. Vuonna 2001 ilmstyi EP nimeltä Humen giljotiini, jonka julkaisi Autotehtaat. Heti Essin tultua bändiin alkoi puheet VT:n ensimmäisestä eurotourista. Ja kuin ihan vahingossa kiertue toteutui vuonna 2001. Jannen vetäytyessä tourista, kysyttiin rumpaliksi Cause For Effectin Aria, ja samalla päätettiin ottaa tourikumppaniksi CFE. Loppujen lopuksi keikkoja tehtiin kahdeksan Puolassa, Tsekeissä, Saksassa ja Belgiassa. Koska kiertue meni hyvin, luonollisesti puhuttiin myös mahdollisesta uusintatourista sitten joskus.

VT:n agressiivinen keikkakäyttäytyminen oli koitua bändin turmioksi Squat Irmelin keikalla Tampereella. Epäselväksi jääneessä tilanteessa Wasky jäi hullaantuneen yleisön jalkoihin, sillä seurauksella että niskat murtuivat. Onneksi kukaan ei ruvennut nostamaan häntä ylös, sillä pienikin nostoyritys olisi riittänyt hengenlähtöön. Täysin halvaantunut Wasky vietiin ambulanssilla sairaalaan. Diagnoosi; kaularankamurtuma ja selkäydinruhje, niiden seurauksena neliraajahalvaus. Aluksi tilanne näytti todella pahalta mutta muutaman viikon kuluttua halvaantumisesta raajojen toimintakyky alkoi palautua myös vasemmalle puolelle yhä lisääntyvässä määrin. Kolmen kuukauden päästä Wasky kotiutettiin ja ensimmäinen keikka oli 16.3. Mikon vaimon Tarjan synttäreillä. Tarja oli muuten se henkilö joka suoraan sanottuna pelasti Waskyn hengen tajuamalla ensimmäisenä onnettomuuden vakavuuden. Oikean puolen halvaus jäi niin pahaksi että Waskylle myönnettiin työkyvyttöämyyseläke ja 65% invaliditeetti. Siitä huolimatta Valse Triste on keikkaillut normaaliin mutta harvaan tahtiinsa. Puntalassa 2002 Wasky esiintyi lauantaina peräti neljä kertaa, ensin kolme kertaa Murha Murha Itsemurhan kanssa ja yllätyskeikan VT:n kanssa. Viisi vuotta tapahtuman jälkeen Wasky ei ole toipunut täysin, oikea käsi toimii vain osittain eikä oikea jalkakaan ole läheskään entisellään.

Amerikkalainen Six Weeks Records toteutti viimein sen, mistä oli ollut silloin tällöin puhettakin. VT:n ensimmäiset EP:t koottiin yhdelle CD:lle kera muutaman bonuspiisin ekoilta demoilta. Yli 70 minuuttia on kova pala kovemmallekin fanille, mutta kokoelman myötä moni sai kuultavakseen yhden tai useamman levyhyllystään puuttuvan EP:n piisit. Komeuden kruunaa hihanuotit, jotka ovat kirjoittaneet basisti Raine ja rumpali Janne, jotka eivät edes soittaneet vielä kyseisillä EP:illä. Kompilaatio vol II saattaa ilmestyä vuonna 2007.

Vuonna 2003 tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä kun Valse Triste niminen kokoonpano ensimmäisen kerran rääkkäsi soittimiaan. Pitkä mutta hutera historia ei kuitenkaan sen kummemmin innoittanut bändiä mihinkään mittavaan 20-vuotisjuhlaan, kunhan asia tuli todettua. Lähes vahingossa Provinssi Rockiin saatiin järjestettyä keikka, jota sitten paisuteltiin juhlavuoden kunniaksi normaalia erikoisemmaksi. Salassa yleisöltä oli sovittu että puolen tunnin esiintymisen jälkeen "Kivittäkää varikset"-piisin aikana lavalle hyökkää joukko naamiomiehiä, jotka "mukiloivat" VT:läiset ja riistävät heiltä soittimet ja jatkavat soittoa samasta piisistä. Kovan kaaoksen jälkeen VT oli häädetty lavalta ja "Kivittäkää varikset" piisin lopetettuaan naamiomiehet alkoivat soittaa omia piisejään ja tässä vaiheessa osalle yleisöstä alkoi valjeta että lavan oli vallannut Hero Dishonest. VT:n rivejä täydensi yllättäen myös entinen laulaja/basisti Kasari. Keikka onnistui bändien puolesta hyvin, mutta lavan eteen määrätyt järjestysmiehet eivät olleet innoissaan bändeistä eivätkä yleisön juhlimisesta. Tilannetta kuvaa hyvin keikan loputtua videokameralle tallentunut järkkärin kommentti: Tämä oli varmaankin kamalinta musiikkia mitä olen ikinä kuullut". Kommentti on kuultavissa Hero Dishonest / Mukeka Di Rato split-EP:ltä.