Tämä sivu kuuluu HIFIOPAS-kokonaisuuteen.

JOHDATUS HIFIIN JA HIGH ENDIIN


Sisällys



Terminologiaa

Hifi tarkoittaa korkealaatuista äänentoistolaitteistoa, ja sitä käytetään terminä äänentoistosta yleensä. Hifiksi kutsutaan myös high end -määritettä täyttämättömiä äänentoistolaitteita.

(Hi-Fi, high fidelity = korkea uskollisuus alkuperäiselle, eli luonnonmukainen äänentoisto).

High end tarkoittaa äänentoistossa tavallaan samaa kuin hifi 60-luvulla. Hifi kärsi kuitenkin käsitteenä inflaation joutuessaan japanilaisten markkinointimiesten runtelemaksi. Nämä alkoivat luokitella määritettä täyttämättömiäkin laitteita hifiksi paremman myynnin aikaansaamiseksi. Siksi käyttöön otettiin uusi käsite: high end audio.

(High end = yläpää. High end audio = äänentoiston laadullinen yläpää, korkeimman suorituskyvyn omaava äänentoisto, tinkimätön äänentoiston harrastus.)

Myöhemmin myös high end -termi on kärsinyt arvon laskua. Huippukalliita laitteita kutsutaankin jo ultra high endiksi.

Luokittelu ja tiukka rajanveto hifin ja high endin välillä ei ole kuitenkaan tarpeellista. Raja niiden välillä on epämääräinen ja vaikeasti määriteltävä. Yleensä high endiksi ymmärretään tinkimättömin ja usein myös raskain länsimainen hifi. Käsitteenä high end on kuitenkin muutakin kuin laitteisto. Se on korkeatasoisen äänentoiston harrastus.


High endin määrittelyn vaikeus

High endin määritelmä ei ole selkeä eikä yksikäsitteinen. On olemassa monen eri tahon hieman erilaisia, osittain ristiriitaisiakin näkemyksiä termin merkityksestä. Eri ihmiset käyttävät käsitettä eri perusteilla. High endistä puhuttaessa on hyvä tietää joitakin termin määrittelyyn ja sisältöön liittyviä seikkoja, jotta asia on helpompi käsittää.

Termin tarkasta määrittelemättömyydestä ja erilaisista käsityksistä kertovat esimerkiksi seuraavat kaksi toisistaan hieman poikkeavaa käsitystä high endin pyrkimyksestä: pyrkimys toistaa musiikkia mahdollisimman todenmukaisesti sekä pyrkimys toistaa sitä tietyn luonteisesti, "musikaalisesti" ja "miellyttävästi".

Yleensähän high endin ymmärretään tarkoittavan pyrkimystä musiikin luonnolliseen, alkuperäiseen ja muuttumattomaan toistoon. Mutta yleensä high end -laitteita on ollut tapana tehdä kuuntelemalla eikä keskittymällä mitattaviin suoritusarvoihin, mistä seuraa välillä se, että joskus tavoitellaan tietyn luonteista, "hyvältä" ja "mukavalta" kuulostavaa ääntä luonnollisuuden sijaan.

Esimerkkinä tietyn luonteisesta äänestä ovat monet putkivahvistimet. Jotkut pitävät putkivahvistimen tyypillisesti lämminsävyisestä ja "musikaalisesta" äänestä ja toisille on tärkeää transistorivahvistimen tarkka ja teräväpiirtoinen ääni. Moni putkivahvistin luokitellaan high endiksi siitä huolimatta, että ääni on pehmeä, "musikaalinen" ja anteeksiantava eikä välttämättä luonnonmukaisen tarkka ja totuudenmukainen. Tästä voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että high endissä voidaan pyrkiä myös ääneen, joka kuulostaa "hyvältä" ja miellyttävältä, vaikkei todellisuudessakaan niin olisi. Transistorivahvistin saattaa tarkkasointisena olla usein lähempänä alkuperäistä ja luonnollista. Eihän alkuperäinenkään musiikki aina kuulosta soinniltaan "mukavalta". Toisaalta putkivahvistimien kannattajat taas kokevat transistorivahvistimen äänessä kireyttä ja keinotekoista kirkkautta sekä pitävät sitä vähemmän eloisana.

Paras äänenlaatu onkin yleensä henkilöstä riippuva käsite ja on erilaisia käsityksiä siitä, millainen on hyvä ääni. Voisi ajatella, että high endissä tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että ääni kuulostaisi mahdollisimman muuttumattomalta, neutraalilta ja luonnolliselta, ja sitä kautta nautittavalta. Vaikka usein laitteiden suunnittelussa keskitytäänkin kuuntelukokeisiin, niin on syytä käyttää ainakin tiettyjä mittauksia kuuntelun tukena. Näin vältytään suunnittelijoiden omien musiikillisten mieltymysten liialliselta vaikutukselta äänenlaatuun ja päästään lähemmäksi alkuperäistä ääntä. Kuuntelukokeilla sinänsä on suuri merkitys, koska mittaustekniikat ovat rajallisia, eikä kaikkea musiikkiin ja äänentoistoon liittyvää osata mitata.

Laitteistotasolla high end -nimikkeen alle luetaan monenlaisia laitteita ja valmistajatasolla monenlaisia valmistajia riippuen tahosta, joka määrittelyn tekee. Yleensä valmistajat itse näkevät omat laitteensa helpommin high endinä kuin riippumattomat tahot. Ja massavalmistajan joskus hyvinkin high end -kelpoinen huippumallilaite ei saa kuluttajataholta omakseen high endin imagoa, jos valmistajan nimessä on massahifin leima.

Usein, varsinkin markkinamiesten taholta, high endiksi kutsutaan monen hifilaitevalmistajan parasta laitesarjaa. Siitä ollaan montaa mieltä voidaanko tällaista laitesarjaa kutsua high endiksi. Jos kyseessä on massahifimerkki, ei luokitusta high endiksi mielellään tehdä, jotta high endin imago ei kärsisi. Ja usein tällaisissa laitesarjoissa onkin hiukan myös massahifin piirteitä: monimutkainen rakenne, suuri komponenttien määrä ja koneellinen valmistustekniikka. Tällaiset laitteet voivat olla äänenlaadultaan monen tasoisia. Toiset varsin hyvä-äänisiäkin, toiset taas eivät tavallista hifiä kummempia.

Kalleimman high endin valmistajat rakentavat laitteensa usein kaikin puolin tinkimättömästi. Tällöin myös laitteiden esteettisiin seikkoihin saattaa upota suurikin osa valmistuskustannuksista. Nämä valmistajat pyrkivät tavoittelemaan harrastajia, joille kaiken pitää olla tinkimätöntä. Monelle esteettisyys on tärkeää ja he ovat äänenlaadun lisäksi valmiita maksamaan ulkoisesta viimeistelystäkin paljon. Toiset tällaisten laitteiden harrastajista ovat niitä, joille hinta ja ulkonäkö eivät ole merkitseviä kunhan laite on äänenlaadultaan suunniteltu tinkimättömästi. Ylellinen ulkonäkö tulee heille kylkiäisenä. Jotkut taas voivat olla niitäkin, joille korkeatasoinen viimeistely on tärkeää, jolloin esteettisen tyytyväisyyden kautta kuuntelunautintokin paranee.

Monet high end -laitteet taas ovat omaperäisiä taideteoksia. On aivan laitekohtaista, millainen on näiden laitteiden äänenlaatu. Joidenkin tällaisten laitteiden kohdalla ääni on varsin hyvä. Toisten kohdalla taas tuntuu siltä, että suuri osa hinnasta koostuu ulkonäöstä. Usein jonkin pienemmän valmistajan erikoisen muotoista laitetta pidetään automaattisesti high endinä, vaikka suoritusarvot olisivat kehnojakin.

Pienempiä valmistajia on monen tasoisia. Toisille valmistajille on tärkeintä saada uskoteltua laitteidensa olevan high endiä, jotta voidaan perustella korkea hinta. Valmistajat keksivät mystisiä selityksiä siihen, miksi juuri heidän laitteensa ovat äänenlaadullisesti parempia. Monet pikkuvalmistajien tuotteet ovat aivan hyvä-äänisiäkin, toiset taas eivät ole halpahifiä kummempia, joskus jopa huonompia. Kallis hinta ei ole aina laadun tae.

Monesti high end -valmistaja pyrkii parhaaseen äänenlaatuun omien äänimieltymystensä mukaan hakiessaan tietyn luonteista, lämminsävyistä, "musikaalista" tai "ilmavaa" ääntä, joka kuulostaa mukavalta. Tämä toimii sitten tietynlaisella musiikilla. Monesti laite miellyttääkin osaa harrastajista. Moni harrastaja hakee juuri itseään miellyttävää sointia. Usein tällainen sointi ei kuitenkaan ole luonnonmukaisinta mahdollista. Eikö high endissä tulisi pyrkiä siihen, että laitteisto soittaa sisään syötetyn materiaalin mahdollisimman muuttumattomana kuunneltavasta materiaalista riippumatta?

Koska joskus tuntuu siltä, että high endissä pyritään tietynlaiseen sointiin niin perinteisesti on olemassa myös tiettyjä käsityksiä hifimäisestä äänestä ja high end -äänestä. Hifiltä kuulostava ääni on usein kylmää, kireää, karheaa, verhoutunutta ja kaksiulotteista. High end -ääntä taas kuvataan täyteläisemmäksi, "musikaalisemmaksi", erottelevammaksi, ilmavammaksi ja kolmiulotteisemmaksi. Monesti näin kuulostaa olevankin. Mutta millaista se luonnollinen ääni sitten on, mihin pitäisi pyrkiä? Ei välttämättä aina "lämmintä" tai "ilmavaa" jos ei "kylmää" tai "kireääkään". Pyritäänkö siis high endissäkin joskus myyvään sointiin?


High endin ideologia

Puuttumatta enempää erilaisiin käsityksiin high end -käsitteen määrittelystä, high endin ideologia lienee jokseenkin seuraavanlainen:

High end on tinkimättömän äänentoiston harrastus. Filosofia, jossa pyritään äänentoiston äärimmäiseen realistisuuteen ja nautittavuuteen.

High end on aate, joka pyrkii siihen, että kuuntelu on mahdollisimman miellyttävää ja musiikista voidaan nauttia ilman kuunteluväsymystä. High end on pyrkimys musiikin mahdollisimman realistiseen, luonnolliseen, alkuperäistä esitystä vastaavaan ja sitä kautta nautittavaan toistoon. Päämääränä on toistaa sanoma, joka musiikilla pyritään välittämään, mahdollisimman aitona ja oikeana. Soittimien äänten yksityiskohtien ja sävyjen tulee kuulostaa aidoilta, luonnollisilta ja muuttumattomilta.

High endissä pyritään pääsemään äänentoistossa mahdollisimman lähelle aidon musiikkiesityksen tuntua. Tarkoituksena on luoda illuusio alkuperäisestä musiikin esittämistilanteesta ja -tilasta. Tilan, jossa musiikkia kuunnellaan, tulisi "kadota". Laitteet tulisi saada "katoamaan". Tarkoituksena on voida aistia musiikin esittäjän läsnäolo omassa olohuoneessa. Luoda esittäjän esiintymispaikka ja -olosuhteet omaan olohuoneeseen. Eli tuntea olevansa itse esiintymispaikalla.

Tärkeintä high endissä on pystyä välittämään jotain oleellista itse musiikista ja sen sanomasta. Äänen tasapaino, äänenväri, äänensävy sekä harmonia ja äänen rakenteelliset seikat ovat siis keskeisimpiä ominaisuuksia. Sitten tulevat äänikuvalliset ominaisuudet. Äänikuvan suhteen pyritään mahdollisimman hyvään illuusioon aidosta esittämistilanteesta. Ei välttämättä ehdottoman luonnolliseen ja totuudenmukaiseen äänikuvaan, koska ei ole yhtä oikeaa äänitystapaa, mikrofonien sijoittamispaikkaa eikä kuuntelupaikkaa. Osa musiikista ja muista toistettavista äänistä sekä äänikuva luodaan usein synteettisesti studiossa, eikä niillä ole esikuvaa todellisuudessa.

High endissä tärkeintä on musiikki, eivät laitteet. High end -laitteisto on vain väline tallennetun musiikin tulkitsemiseen. Mitä korkeatasoisemmat laitteet, sitä realistisempaan ja nautinnollisempaan musiikin kuuntelukokemukseen on mahdollista päästä.

Kuuntelijalta high endin sisäistäminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja ennen kaikkea halua nauttia musiikista, ei laitteista. High end ei tarjoa mitään henkilölle, joka tyytyy johonkin, koska on tottunut siihen. Perinteisesti high endiin kuuluu jatkuva pyrkimys parempaan, koska ainoa tavoite on elävä ääni ja aidontuntuinen kuuntelukokemus. Tämän vuoksi laitteita saatetaan vaihtaa useinkin. Mutta ennen kuin laitteita aletaan vaihtaa niin on tärkeää, että on saatu entisestä laitteistosta kaikki potentiaali irti esimerkiksi oikealla kaiuttimien sijoittelulla ja järkevällä akustiikan parantamisella.

High end -laitteiden valinnassa hyvyyden arviointi tapahtuu kuuntelemalla eikä pelkästään teknisiä suoritusarvoja tuijottamalla. Myös laitteiden suunnittelussa suuri merkitys on kuuntelukokeilla. Mittauksia voidaan käyttää kuuntelun tukena. Pelkästään mittaamalla saatuihin suoritusarvoihin perustuva lähestymistapa äänentoistoon on harhauttava. Mittaukset eivät kerro kaikkea eikä niiden tulkinta ole helppoa. Ne kertovat joitakin laitteisiin liittyviä teknisiä suureita, mutta ne eivät kerro sitä, miltä laitteet käytännössä kuulostavat. Kaikkea musiikkiin ja äänentoistoon liittyvää ei osata mitata. Mittaustekniikat ovat rajallisia. Laitteiston toistama musiikki on niin monimuotoinen, monipuolinen ja monimutkainen kokonaisuus, että on mahdotonta tehdä kovin suuria johtopäätöksiä äänenlaadusta yksittäisten mittasuureiden perusteella. Musiikki on kokonaisvaltainen kokemus, jota ei voi tyhjentävästi mitata. Ainoastaan ihminen voi aistia ja kokea sen kokonaisvaltaisena. Lisäksi kuuloelämys on henkilökohtainen kokemus. Jokainen laitteisto, eri laitteiden yhdistelmä, on yksilöllinen kokonaisuus. Laitteiden yhteensopivuus on tärkeää. Ainoa oikea tapa laitteiden hyvyyden määrittelyssä on kuuntelu. Tulee luottaa omiin korviinsa.

High endille on tyypillistä jatkuvuus. Harrastaja ei ole koskaan täysin tyytyväinen laitteistonsa tuottamaan ääneen. Aina on hieman parantamisen varaa. Tekniikka kehittyy jatkuvasti, mutta täydellistä äänentoistoa ei voida saavuttaa koskaan. Yhä lähemmäksi toki päästään.

Äänentoiston laatu on siis aina enemmän tai vähemmän kompromissi. Onkin syytä oivaltaa muutama asia. High endissä tarkoitus on nauttia musiikista eikä etsimällä etsiä toistosta virheitä. Jos alkaa kuunnella virheitä, ei luonnollisestikaan voi nauttia itse musiikista. Toiston virheet ja puutteet pyritään minimoimaan ja kompromisseja pyritään tekemään mahdollisimman vähän. Häiritsevistä toistovirheistä pyritään pääsemään eroon. On sitten henkilökohtaista, millaiset virheet ketäkin häiritsevät. Toistoon jää kuitenkin aina enemmän tai vähemmän huomaamattomia pieniä virheitä. Kun keskittyy kuuntelemaan musiikkia eikä virheitä, toiston pikkupuutteet jäävät huomaamatta ja voi nauttia enemmän musiikista.

Usein tunnutaan ajattelevan yksinkertaisesti, että mitä paremmat laitteet ovat, sitä enemmän ihminen nauttii musiikista. Laitteet eivät kuitenkaan tee musiikkia, ne ainoastaan toistavat sitä. Tärkeintä pitäisikin aina olla musiikin sisältö ja se, kuinka hyvin säveltäjä ja esittäjä pystyvät välittämään tämän kuuntelijalle. Hyvä äänenlaatu toki auttaa tähän. Hyvillä laitteilla kyllä kuulee paremmin, mitä musiikissa tapahtuu, äänenväri, tarkkuus ja tasapaino voivat olla lähempänä alkuperäistä. Mutta ne eivät tee surkeasta musiikista tai onnettomasta esityksestä yhtään parempaa. Onnistunut äänitys voi hämätä aikansa, mutta ilman sisältöä tai hyvää esitystä musiikki ei kuitenkaan elä.


Miksi tarvitaan high endiä?

Mistä high end -äänentoistossa on kysymys? Miksi tarvitaan high endiä? Mitä se tuo musiikkiin tavalliseen hifiin verrattuna? Kyllähän se musiikki toistuu tavallisen stereosarjankin kautta?

High endin ideaa voisi verrata vaikkapa elokuvien katseluun. Musiikin kuunteleminen tavallisen stereosarjan kautta toistettuna verrattuna kuunteluun high end -laitteiston kautta vastaa idealtaan samaa kuin katsoa elokuvia tavallisesta televisiosta verrattuna THX-luokitettuun elokuvateatteriin.

Elokuvan juonen kyllä näkee televisiostakin, mutta katselusta puuttuu sama elävyys, todentuntu, läsnäolevuus, tunnelma, kuvan tarkkuus ja nautinto kuin on elokuvateatterissa. Elokuvateatterissa katsoja voi tuntea olevansa mukana elokuvan tapahtumapaikalla.

Samalla tavalla kuin elokuvateatteri tuo tavalliseen televisioon verrattuna elokuvien katseluun nämä asiat, saa high end -laitteisto musiikin elämään ja tuo musiikin kuunteluun samaan verrattavan todentunnun, läsnäolon, tunnelman, yksityiskohtien erottelevuuden ja nautinnon. High end -laitteiston kautta kuunnellen voi tuntea olevansa mukana musiikin esittämispaikalla.

Harva ihminen pystyy käsittämään sitä ennenkuin kuulee. Se, mitä näkee, on vain helpompi käsittää. Näkö on aisteista sen verran tottuneempi, harjaantuneempi ja hallitsevampi, että moni ei tule ajatelleeksi, minkälaiseen kokemukseen voi päästä myös pelkän kuuloaistin välityksellä ja millaiseen kuuntelunautintoon voisi päästä kunnon musiikintoistolaitteistolla tavallisen tusinahifin sijaan. Ja mihin toistettu musiikki pystyy kun se high end -laitteiston kautta toistettuna pääsee oikeuksiinsa.

High endillä pyritään siis elävöittämään toistettavaa musiikkia ja musiikkiesitystä ja sitä kautta kasvattamaan musiikin kuuntelunautintoa. High end -laitteisto ei lisää mitään äänitteen sisältämään informaatioon, mutta sillä pyritään saamaan äänitteen koko potentiaali käyttöön.

Jotta päästään tinkimättömään äänenlaatuun, tarvitaan tinkimätöntä suunnittelua ja parhaita komponentteja. Nykyisillä markkinoilla menestyäkseen on pystyttävä tarjoamaan tuotetta muita edullisemmin. Jotta hintaa saataisiin painetuksi alas, joudutaan usein tinkimään laadusta. Siksi on olemassa high end, jotta suunnittelun ja komponenttien laadusta ei tarvitsisi tinkiä ja saataisiin laatua niille, jotka sitä arvostavat. Laatu on high endissä ensisijainen valintakriteeri, ei hinta. High end maksaa enemmän, mutta laadukkaita komponentteja ja -suunnittelua ei voi saada halvalla ja halvoista komponenteista ja -suunnittelusta ei voi saada hyvää laitetta.


High end -laitteiston suunnittelu- ja rakennefilosofia

Kun puhutaan high end -laitteistosta, tarkoitetaan laitteiden mahdollisimman tinkimätöntä suunnittelua ja rakennetta. Sekä sähköistä, että mekaanista. Laitteet ovat useimmiten myös hyvin viimeisteltyjä. Ne eivät välttämättä sisällä uusinta tekniikkaa, mutta koeteltuja ja hyviksi koettuja ratkaisuja sekä laadukkaita osia.

High end -laitteiston tärkein tavoite on erinomainen äänenlaatu. Laitteiden ulkonäkö sekä mukavuusseikat, kuten kaukosäädettävyys, jäävät tällöin taka-alalle. Laitteet ovat usein järeitä ja niissä on vain välttämättömimmät käyttökytkimet ja kaikki turha on jätetty pois. High end -laitteita on siis myös helppo käyttää, koska niissä ei ole turhia ja hankalia toimintoja. Ja nykyään laitteissa on useimmiten kaukosäädinkin, joka sekin sisältää vain oleellisimmat kytkimet. Esimerkiksi monien vahvistimien kaukosäätimessä on vain äänenvoimakkuuden säätö ja mykistys.

High end -laitteet eivät ole sillä tavoin massatuotteita kuin hifi-laitteet. Tyypilliset high endiä valmistavat yritykset ovat länsimaisia, verraten pieniä, jotka panostavat laitteiden tinkimättömään äänenlaatuun ja rakenteeseen. Kaikki epäoleellinen karsitaan pois ja resurssit suunnataan äänenlaatuun. Vastakohtana high end -valmistajille ovat japanilaiset, tavallista halpahifiä valmistavat massatuotantoyritykset, joiden pyrkimyksenä on myydä mahdollisimman paljon. Myyntikikkana japsilaitteissa on näyttävyys: paljon kytkimiä, säätimiä ja vilkkuvia valoja.

High end -laitteiden ja tavallisten hifilaitteiden suunnitteluperiaatteet eroavat toisistaan äänenlaadun arvioinnin osalta. Näin on varsinkin kaiuttimien kohdalla. Mittausten ja kuuntelukokeiden keskinäinen merkitys suunnittelussa on erilainen. High end -kaiuttimien suunnittelussa kuuntelukokeet ovat etusijalla. Mittauksia saatetaan käyttää kuuntelun tukena. Useimpia tavallisia hifikaiuttimiakin toki kuunnellaan. Mutta kuuntelussa on tiettyjä painotuseroja. Tavallisessa hifissä kiinnitetään huomiota ensisijaisesti sointitasapainoon, koska sen erot ovat helpommin havaittavia. High endissä tärkeämpiä asioita ovat erottelevuus, läpikuultavuus ja äänikuva. Pieniin sointitasapainon virheisiin on usein high end -harrastajan mielestä helpompi tottua mutta epäkohdat erottelevuudessa tai äänikuvassa ovat suurempia virheitä. Äänikuvaan vaikuttavia asioita on hyvin vaikea mitata. Yleisimmät mittaukset kuvaavat taajuusvasteita, jotka liittyvät sointitasapainoon. Ja koska virheetön sointitasapaino ei välttämättä ole ensisijaisin pyrkimys high endissä, ei mittauksistakaan ole niin paljon hyötyä. Näistä syistä mittauksia käytetään vähemmän ja kuuntelu on tärkeämpi. Samoista syistä high end -kaiuttimien taajuusvasteet ja sointitasapaino ovat joskus epätasaisia. Epätasaisuus johtuu usein myös siitä, että kaiuttimen jakosuodin pyritään saamaan mahdollisimman yksinkertaiseksi, jotta se ei huonontaisi ääntä. Tällöin joudutaan tinkimään parhaasta taajuustasapainosta.

Kun hifissä tähdätään siihen, että hyvän äänen voi saada halvemmallakin, high endissä ei haluta tehdä kompromisseja. Hyvä ääni voidaan kuitenkin saada hyvinkin edullisesti siihen nähden, mitä high end tyypillisesti maksaa. Toisaalta oikeilla valinnoilla high endiä voi saada yllättävänkin edullisesti. Joskus taas näyttää siltä, että high endin nimissä menevät läpi myös kalliit laitteet, jotka eivät välttämättä ole teknisesti kovin tasokkaita tai tasapainoisia.

High end -kaiuttimet ja -vahvistimet mielletään usein suurikokoisiksi ja raskaiksi. High endissä on kuitenkin olemassa paitsi raskaita ja todella raskaita laitteita, myös kevyempiä. On esimerkiksi pieniä high end -kaiuttimia sekä kevyitä vahvistimia. Näille kaikille on kuitenkin yhteistä high end -ääni ja high end -periaatteet. Eri kokoluokkien välinen valinta riippuu usein lähinnä tarvittavista äänenpaineista. Jos suuria äänenpaineita ei tarvita niin pienemmät high end -kaiuttimet ja -vahvistin riittävät, jolloin hintakin on edullisempi. Jos taas tavoitellaan konserttivoimakkuuksia, laitteiston kokovaatimukset sekä hinta kasvavat huomattavasti.

High end -laitteistossa korostuu kokonaisuuden merkitys. Pyritään mahdollisimman hyvään äänentoistoon kokonaisuutena. Laitteiden yhteensopivuus on tärkeää hyvän äänentoiston kannalta. Käytännössä eri komponentteja yritetään "viilata" mahdollisimman korkeatasoisiksi. Yritetään etsiä sopivia ja sovittaa niitä yhteen. Laitteistoketju on yhtä laadukas kuin sen heikoin lenkki. Toisaalta yksittäisellä osalla ei ole niin suurta merkitystä kuin kokonaisuudella. Kokonaisuus on usein enemmän kuin osiensa summa. Välillä saattaa nähdä laitteiston kootun kalliista osista, jotka eivät välttämättä sovi yhteen.


High endin varjopuolia

High end on parhaimmillaan erittäin antoisa harrastus. Sillä on kuitenkin myös huonot puolensa. High end on ilmiönä sen luonteinen, että jos asioista ei tiedä riittävästi, voi joutua helposti väärille vesille. Jotta äänentoistoharrastuksestaan saisi eniten irti, on syytä tiedostaa myös joitakin high endin varjopuolia.

Yksi asia on tietenkin laitteiden monesti päätähuimaava hinta. On syytä olla tietoinen, mitä on hankkimassa, jotta ei maksaisi suuria summia turhista lupauksista. Vaikka high endissä hinta ei usein olekaan oleellisin asia, on sillä kuitenkin merkitystä siten, että saa rahalleen myös vastinetta.

High end -nimikkeellä toimivia valmistajia on monen tasoisia. Joillekin pienemmille valmistajille on tärkeintä saada ihmiset uskomaan heidän laitteidensa olevan high endiä, jotta voidaan perustella niiden korkea hinta. Tällaiset valmistajat pyrkivät vaikuttamaan toimittajiin ja testaajiin, jotta tuote saisi kehuja. Valmistaja keksii uskomattomia selityksiä siihen, miksi juuri heidän laitteensa parantaa huimasti äänenlaatua. Osa pienempien valmistajien tuotteista on kyllä varsin hyviäkin mutta kallis hinta ei ole aina laadun tae.

High endille on usein tyypillistä uskomukset kaikenlaisiin ääntä mahdollisesti parantaviin asioihin. Monet valmistajat kehittävät äänentoistoon erilaisia lisätarvikkeita, joiden kerrotaan parantavan ääntä. Valmistajat keksivät mitä mystisempiä selityksiä niiden ääntä parantavaan vaikutukseen. Tällaiset lisätarvikkeet ovat monesti vain puhdasta huijausta.

Ei kannata uskoa varauksetta kaikkea, mitä high endistä kuulee. Joka tilanteessa on syytä ajatella myös itse järjellä. Toki tietynlainen ennakkoluulottomuus kuuluu harrastukseen siten, ettei esimerkiksi pidä tuomita jotain äänenlaatuun mahdollisesti vaikuttavaa tekijää ennenkuin on ajatellut asiaa kunnolla ja mahdollisesti kokeillutkin. Mutta high endiin liittyy paljon huuhaata, jolla pyritään uskottelemaan äänenlaadun paranevan, vaikka parannuksen syytä ei pystytä selkeästi ja ymmärrettävästi perustelemaan. Osa niistä perustuu yksinomaan uskoon, joka muuttuu helposti kuuloaistimukseksi. Kaiken lisäksi esimerkiksi huuhaatarvikkeet, joiden kerrotaan parantavan ääntä, ovat usein kalliita.

Joillekin high endin harrastajille laitteiden tyylikäs ulkonäkö on tärkeää ja omistajan tyytyväisyyden kautta äänikin kuulostaa paremmalta. Nautintoa parantaa myös usein psykologisesti mielenrauha siitä, että jokainen yksityiskohta on viimeisen päälle hierottu. Vaikka se olisikin vain esteettistä. Tällaisten asioiden vuoksi harrastaja tekee sitten suuriakin rahallisia uhrauksia moneen merkityksettömään yksityiskohtaan, joilla ei ole mitään tekemistä äänenlaadun paranemisen kanssa.


Uskomuksia ja huuhaata?

Moni high endin harrastaja suhtautuu usein avoimesti kaikkeen, mikä saattaa parantaa äänentoistoa. Markkinoille onkin ilmestynyt monenlaisia lisätarvikkeita, joiden kerrotaan parantavan ääntä. Useimmiten parannus perustuu itsesuggestioon. Kun oikein uskoo äänenlaadun paranevan, parannusta myös kuulee.

Esimerkiksi CD-levyihin myydään levyn pintaan liimattavia renkaita joiden kerrotaan parantavan ääntä. Vaikutusta perustellaan sillä, että levyn ulkokehän massa suurenee ja vakauttaa levyn pyörimistä. Samoin myydään kyniä, joilla maalataan CD-levyn reunat ja keskusta tai koko yläpinta. Vaikutusta perustellaan sillä, että tämä vähentää haitallisia lasersäteen heijastumia. CD-levyjen käsittelyyn myydään myös demagnetointilaitteita, joilla CD-levy käsitellään ennen toistoa ja äänen kerrotaan näin paranevan.

Soittimen virittely lisätarvikkeilla sekä CD-levyjen käsittely ovat osittain peräisin vinyylisoittimien ajalta, jolloin levyn luentaan pystyttiin helposti vaikuttamaan. Ääni oli tallennettu vinyylilevylle suoraan analogisena, jolloin toistettaessa levyn urasta luettava äänen aaltomuoto vain vahvistettiin. Vinyylilevyn luennan tarkkuus ja levyn puhtaus vaikuttivat suoraan äänenlaatuun. Luentamekanismiin ja sen vakauteen pystyttiin vaikuttamaan. Tämän vuoksi soittimia viriteltiin ja levyjä käsiteltiin.

CD-levyssä taas ääni ei ole tallennettu aaltomuotona vaan digitaalisena datana, koodina, bittivirtana, joka luetaan dekooderiin ja kellotettuna digitaali/analogia -muuntimelle. Digitaalinen signaali on pulssijono, jonka aaltomuoto ei ole sama kuin tallennetun äänen aaltomuoto. Vasta D/A -muuntimen jälkeen signaalin aaltomuoto on analogista ja alkaa varsinainen äänisignaalin toisto. Jos levyn luenta yleensäkin onnistuu, se onnistuu käytännössä täydellisenä. CD-levyn reunojen ja yläpinnan värjäämisellä tai demagnetoinnilla selitettyä äänenlaadun paranemista ei olekaan pystytty tieteellisesti todistamaan. Siksi niitä pidetään täysin huuhaana.

Se, miksi CD-levyjen käsittelyyn tarkoitettuja tarvikkeita valmistetaan ja käytetään, selittyykin useimmiten psykologialla. Harrastaja haluaa hallita asioita ja pystyä vaikuttamaan niihin. Hän tekee sen, minkä pystyy, on sillä aidosti vaikutusta tai ei. Tosiasioita ymmärtämätön harrastaja pyrkii epätoivoisesti kaikin tavoin parantamaan ääntä ja lankeaa erilaisiin huijaustarvikkeisiin.

Kannattaa siis suhtautua varauksella tarvikkeisiin, joiden luvataan parantavan ääntä, vaikka parannuksen syytä ei pystytä selkeästi ja ymmärrettävästi perustelemaan. Osa niistä perustuu yksinomaan uskoon, joka muuttuu helposti kuuloaistimukseksi.

Hieman järkevämpiä asioita ovat esimerkiksi laitteille myytävät erilaiset vaimenninjalat sekä aineet liittimien kontaktipintojen puhdistamiseen. Tosin liittimet voi useimmiten puhdistaa halvemmillakin aineilla.

On olemassa myös monenlaisia menetelmiä, joiden kerrotaan vaikuttavan äänenlaatuun. Esimerkkinä laitteen verkkovaiheen optimointi, joka perustuu siihen, että eri laitteiden potentiaalieroista saattaa aiheutua välijohtojen kautta häiriötä äänisignaaliin. Potentiaalieroja voi mitata yleismittarilla ja kääntää verkkopistoke sen mukaan parempaan asentoon. Tämä kannattaa kuitenkin suorittaa ohjeiden mukaisesti yleismittarilla mieluummin kuin kuuntelemalla. Laitteiden tulee olla samassa vaiheessa eli käytännössä kytkettynä samaan verkkopistorasiaan.

Myös välijohtojen kulkusuunnan väitetään vaikuttavan ääneen. Perusteluna tälle pidetään usein johtimen kiderakennetta. Tämä selitys on kyllä enemmänkin huijausta. Johtimessahan kulkee vaihtosähkö, jonka suunta vaihtelee. Ennemminkin vaikutusta saattaa olla sillä, että monissa semi-balansoiduissa johdoissa suojamaadoitusvaippa on kytketty vain johdon toiseen päähän, mistä saattaa aiheutua häiriötä. Luultavasti suunnalla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä. Sen sijaan kulkusuunnalla voi olla merkitystä silloin kun kyseessä on johto, johon on kytketty passiivisia komponentteja sähköteknisten ominaisuuksien sovittamiseksi, mutta ne ovat sitten muutenkin oma lukunsa.

Huijaustarvikkeita on syytä välttää, mutta kyllähän kaikkea helposti toteuttavaa äänenlaatuun mahdollisesti vaikuttavaa voi kokeilla. Tällaisten asioiden vaikutus on useimmiten häviävän pieni, mutta joissakin tapauksissa niistä voi olla pientä hyötyä. Useimmiten vaikutus on kuitenkin täysin psykologinen. Koska kokeilu ei maksa mitään niin joskus kannattaa kokeilla ja kuunnella ja tuomita vasta sitten. Näissä asioissa on kuitenkin syytä käyttää järkeä eikä pidä uskoa kaikkea mitä kuulee.


Äänitys- ja tuotantovaiheen laadun vaikutus

Suurin ja tärkein äänenlaatuun vaikuttava tekijä, johon hifiharrastaja ei voi vaikuttaa, on äänitys- ja tuotantovaiheen laatu. Äänitys- ja tuotantovaiheessa, studiossa, konserttisalissa tai live-äänityksissä olisi kiinnitettävä riittävästi huomiota äänenlaatuun. Studiolla tulisi olla hyvät laitteet ja ammattitaito. Levyjen valmistuspäässä laatuun tulisi myös kiinnittää huomiota.

Hifiharrastaja ei pysty hyvilläkään laitteilla korjaamaan äänen tuotannossa aiheutuneita virheitä tai huonompaa laatua. Äänen laatu vain huononee entisestäänkin äänentoistolaitteiden läpi kulkiessaan ennen kuin se päätyy kuultavaksi ääneksi.

Korkeatasoinen äänentoistolaitteisto ja erottelukykyiset kaiuttimet paljastavat armotta äänityksen laadun. Joskus äänitys saattaa kuulostaa äkkiseltään jopa paremmalta huonommalla laitteistolla, jossa on tietynlainen taajuusvaste ja heikompi erottelukyky.

Usein varsinkin populaarimusiikissa ääni miksataan sillä periaatteella, että se kuulostaisi hyvältä mahdollisimman monessa laitteistossa ja etenkin äänitteen suurimman kohderyhmän tyypillisessä kuuntelulaitteistossa. Tällöin äänen miksaus on kompromissi parhaimpien ja huonoimpien laitteiden, kuten kannettavien, pakettistereoiden, high end -laitteiden ja autostereoiden välillä. Useimmat kuuntelevat heikkolaatuisilla laitteilla, joten ääni muokataan taajuusvasteeltaan ja kompressoidaan dynamiikaltaan enemmän sellaisille sopivaksi. Klassisen ja akustisen musiikin äänityksiä muokataan vähiten, koska niitä kuunnellaan yleensä paremmilla laitteilla.

Musiikki voitaisiin tuottaa myös hyvin, jolloin se kuulostaisi hyvältä myös hyvillä laitteilla. Olisikin parempi jos ääni voitaisiin tuottaa mahdollisimman neutraalina ja tasapainoisena. Kuuntelija voisi sitten päättää millaisilla laitteilla haluaa kuunnella. Ja jos kerran tahtoo kuunnella huonoilla laitteilla, ei silloin äänenlaadullakaan liene merkitystä eikä tällöin menettäisi mitään vaikka ääntä ei miksattaisikaan yrittämällä arpoa se sopivaksi jo muutenkin huonoille laitteille. Näin ne, jotka välittävät myös äänenlaadusta, eivät joutuisi kärsimään siitä, että enemmistöllä on huonot laitteet.

Ihanteellisinta olisi jos äänitteen tai radiolähetteen tuotannossa ei käytettäisi kompressointia eikä ekvalisointia ollenkaan vaan tämä hoidettaisiin vasta toistavassa laitteessa. Tällöin, jos esimerkiksi kannettava laite ei pystyisi toistamaan äänitteen tai lähetteen alkuperäistä dynamiikkaa, voitaisiin itse laitteeseen suunnitella sen ominaisuuksiin sopiva kompressointi ja ekvalisointi. Tällöin hifisti voisi nauttia laadukkailla laitteillaan täydestä dynamiikasta ja tasapainoisesta toistosta. Myös kannettavien ja muiden heikkotasoisten laitteiden omistajat kuulisivat tasapainoisempaa ääntä, koska laitteen sisäinen kompressointi ja ekvalisointi olisi valmistajan taholta optimoitu juuri kyseiselle laitteelle sopivaksi.

Mutta valitettavasti äänen tuotantovaihe ja sen laatu on sellainen kuin se on. Hifiharrastajan on useimmiten vain tyydyttävä siihen äänenlaatuun, joka levyihin on tallennettuna. Vaihtoehtona on jättää äänite hankkimatta.

Äänentoistolaitteiston komponenttien laadusta puhuttaessa ei siis pidä vedota siihen, mitä äänitysstudiossa tapahtuu ja miten paljon äänenlaatu heikkenee studion laitteiden läpi kulkiessaan, koska se on tilanne, joka on vain hyväksyttävä. Hifistin tehtävänä on huolehtia, että ääni huononee mahdollisimman vähän omassa laitteistossa ja toistuu mahdollisimman alkuperäisen kaltaisena.

Lopputulos on siis kiinni äänentoistolaitteiston jokaisen komponentin laadusta, koska toistolaitteistohan on periaatteessa toinen puolikas äänen kulkutiestä muusikon ja kuuntelijan välillä. Äänitysstudiossa musiikki tallennetaan ja muutetaan äänitteeksi ja äänentoistolaitteiston tehtävä on luoda tallenteeksi koodattu äänitys takaisin kuultavaksi musiikiksi ja musiikkiesitykseksi. Ja vaikka äänitys ei olisikaan laadultaan täydellinen, on erittäin haastavaa yrittää saada edes äänitteessä oleva potentiaali käyttöön.

Äänityksen ja äänen tuotannon laadusta riippumatta laadukas äänentoistolaitteisto on aina eduksi ja auttaa pääsemään lähemmäksi alkuperäistä ääntä, kuunneltiinpa sitten millaista musiikkia tahansa ja millaisia äänityksiä tahansa.


Miksi high end -laitteet maksavat niin paljon?

Hifilaitteen myyntihinnasta vain pieni osa koostuu laitteen fyysisten komponenttien hinnasta. Muu osa koostuu valmistajan suunnittelu-, tutkimus-, tuotekehitys-, valmistus-, takuuhuolto- ja markkinointikustannuksista, maahantuonti- ja jälleenmyyntikustannuksista, kuljetuskustannuksista, liiketilojen vuokra- ja henkilökunnan sosiaalikustannuksista ja niin edelleen. Tämä pätee tietenkin mihin tahansa tuotteeseen nykyään. Massatuote on edullisempaa kuin pienissä erissä valmistettavat erikoistuotteet.

Tavalliset hifilaitteet ovat tyypillisesti massatuotantoa, jolloin hinta saadaan alemmaksi suurilla valmistuserillä ja mahdollisimman pitkälle koneellisella kokoonpanolla. High end -laitteet eivät ole sillä tavoin massatuotteita kuin tavalliset hifilaitteet. Kaikki massatuotannosta poikkeavat erikoisuudet maksavat ja laitteiden valmistuskustannukset nousevat helposti moninkertaisiksi.

High endissä laitteen hintaa nostavat eniten pienet myyntimäärät. Reilusti paremmat laatukomponentit maksavat monin verroin enemmän kuin massatuotantohifin tavalliset komponentit. Pieni valmistaja, joka ostaa komponentteja hyvin pienissä erissä, joutuu maksamaan niistä moninkertaisen hinnan verrattuna suuriin valmistajiin.

High end -laitteiden suuret suunnittelu-, tutkimus- ja valmistuskustannukset jakautuvat pienelle valmistusmäärälle. Laitteiden valmistus osaksi käsityönä lisää hintaa. Pienillä myyntimäärillä toimivien maahantuojien ja jälleenmyyjien on saatava oma osansa, jotta heidänkin toimintansa kannattaa pienillä myyntimäärillä.

Vielä laadun ja hinnan näkökulmasta katsottuna; On selvä, että hyvää ei voi saada halvalla. Aiemmin todettiin, miksi high end maksaa: Markkinoilla menestyäkseen on pystyttävä tarjoamaan tuotetta muita edullisemmin. Ja hintaa saadaan painetuksi alas ainoastaan tinkimällä laadusta, kuten massahifilaitteissa tehdään. Siksi on olemassa high end, jotta suunnittelusta ja komponenttien laadusta ei tarvitsisi tinkiä ja saataisiin laatua niille, jotka sitä arvostavat, ja jotka ovat valmiita siitä maksamaan. Se maksaa enemmän, mutta laadukkaita komponentteja ja -suunnittelua ei voi saada halvalla ja halvoista komponenteista sekä halvalla suunnittelulla ei voi aikaansaada hyvää laitetta.


Hintapolitiikka ja etiikka

Äänentoistolaitteissa hinta ja laatu kulkevat yleensä käsi kädessä. Mitä kalliimpi laite sitä parempi. Hinnan ja laadun suhde kasvaa eksponentiaalisesti. Mitä kalliimpi hintaluokka on, sitä enemmän joutuu sijoittamaan rahaa saadakseen pienen parannuksen aikaan. Täytyy muistaa, että hyvän hifitasoisen laitteiston, sisältäen CD-soittimen, vahvistimen, kaiuttimet ja kaapelit, saa jo 10 000 - 15 000 markalla. Niin sanottuun "entry-level" high endiin eli hifiin, joka monilta ominaisuuksiltaan lähentelee high endiä, pääsee käsiksi 20000 - 30000 markalla. High endiä alkaa saada noin 30000 - 40000 markalla ja siitä ylöspäin. Tosin high endin hintarajan määrittelyssä on oltava varovainen. Hinta yksistään ei ratkaise laitteiston laatua tai high end -kelpoisuutta. Varsinainen high end -laitteisto on monesti paljon hintavampi. Edullisempia laitteita ei usein kovin helposti luokitella high endiksi. Laitteita, jotka sijoittuvat hifin ja high endin välimaastoon, kutsutaankin entry-level high endiksi. Puhutaan myös mid high endistä tai mid endistä.

Laitteiston laatu määräytyy kuitenkin siitä, kuinka hyvän kokonaisuuden onnistuu hankkimaan, ei hinnasta. Laatua voi siis saada myös edullisesti jos onnistuu hankkimaan sopivat laitteet. High end -ääntä saa usein halvemmalla jos ei tarvita suuria äänenvoimakkuuksia, jolloin riittävät pienet mutta laadukkaat high end -kaiuttimet sekä -vahvistin. Jos tavoitellaan konserttivoimakkuuksia, laitteiston vaatimukset ja hinta kasvavat huomattavasti.

Hifissä pyritään yleensä saamaan mahdollisimman hyvää ääntä budjettihintaan. High endissä hinta ei ole oleellista - ainakaan periaatteessa. Se ei tule esille kaikkein ensimmäisenä. Tavallisemmalle high endin harrastajalle laitteiden hinnalla on kyllä merkitystä ainakin sillä tavalla, että rahalleen saa runsaasti vastinetta. Onnistuneilla laitevalinnoilla high endiä voi kuitenkin saada yllättävänkin edullisesti. Varsinkin sijoittamalla käytettyihin laitteisiin.

On yksilöllistä, kuinka paljon harrastaja musiikinkuunteluharrastuksestaan saa. Joillekin musiikki on tärkeää ja he voivat nauttia siitä enemmän high end -laitteiston avulla. Se taas on henkilökohtaista, kuinka paljon musiikki kuuntelijalle merkitsee. Toisille se on elämäntapa ja antaa ihan yhtä paljon kuin mikä tahansa muu antoisa harrastus - tai elämäntapa.

Ensiksi ajateltuna high end kuulostaa melkoisen kalliilta harrastukselta. Edullisempikin high end maksaa vielä paljon. Kallis harrastus se onkin. Mutta toisaalta - yritetäänpä suhteuttaa asiaa muihin vastaaviin. Jotkut sisustavat asuntoaan ja toiset ajavat uudella autolla, jonka arvo laskee 20000 markkaa vuodessa. High end on asennoituminen harrastukseen. Ladallakin pääsee mutta aika monen mielestä on mukavampi ja nautittavampi ajaa paremmalla kulkuneuvolla. Puhumattakaan niistä, jotka ajavat paljon. Usein äänentoistoon liitetään moraalijuttuja, joita ei nähdä autoilussa, veneilyssä, matkailussa, sisustamisessa tai vaikkapa vuosikertaviinien nautiskeluharrastuksessa. Periaatteessa high end ei paljoakaan eroa muista vastaavista nautittavista ja hintavista harrastuksista mutta silti harrastajia katsotaan usein kieroon.

Kyllähän high end on melkoisen hintavaa mutta jos se on harrastajalle antoisaa niin eikö siitä kannata vähän maksaakin? On kovin yksilöllistä, millaisesta ja minkä tasoisesta harrastuksesta kukin pitää. On selvää, että kaikki eivät välitä luonnollisesta äänentoistosta. Toiset eivät välitä musiikista ollenkaan. Harva edes ymmärtää, mistä high endissä on kysymys. High end on kuitenkin harrastus siinä missä jokin muukin. Joskus ihmetyttää, kun riidellään siitä, onko eettisesti oikein ostaa hyviä laitteita.


High endin tilanne nykyään

High end on kiehtonut harrastajia niin kauan kuin äänentoistolaitteita on ollut. Sen suosio kasvoi 80-luvun korkeasuhdannevuosina. Maahantuonti on toiminut hyvin ja hyviä laitteita on saatu Suomeen.

Vakavastiotettavia high end -harrastajia on Suomessa suhteellisen vähän. Sen sijaan hieman vähemmänvannoutuneita "entry-level" -high endistejä on enemmän. Suurin haitta harrastukselle on sen verraten korkea hinta. Hyvä ja edullisin keino harrastaa high endiä ovatkin käytetyt laitteet. Niitä on helppo saada, koska niiden vaihtuvuus on suuri.

Yhtenä uhkana kaksikanavaisen äänentoiston harrastukselle on viime vuosina yleistynyt kotiteatteriharrastus. Se ei kuitenkaan uhkaa varsinaisia high endin harrastajia, koska kotiteatterilaitteiston äänentoisto-ominaisuudet ovat huomattavasti heikommat kuin kunnon hifilaitteiston. Lisäksi molempia laitteistoja on vaikea yhdistää ilman, että hifiäänentoisto kärsii. On aivan eri asia kuunnella musiikkia hyvän kaksikanavalaitteiston kautta kuin kotiteatterilaitteiston, jossa aina joudutaan tinkimään hifiäänentoiston kustannuksella. High end -äänentoiston harrastajalle kaksikanavainen äänentoistolaitteisto ja kotiteatteri tulevatkin säilymään erillisinä.

Varsinaisen high endin harrastajien määrä ei ehkä ole kasvussa jos ei paljon laskussakaan. Määrä pysynee suunnilleen samana. Suomessa on vain muutamia kymmeniä kalliimman high endin harrastajia ja muutama maahantuoja, jotka monesti ovatkin yksi ja sama asia. Varsinaista high endiä edullisemman "entry-level" high endin harrastajia on sitten jo huomattavasti enemmän. Laadukas kaksikanavaisuus onkin tullut takaisin, monikanavaisen kotiteatterin ohessa. Kunnon hifillä ja "entry-level" high endillä onkin hieman valoisammat näkymät tulevaisuudessa.


Onko high endissä järkeä?

High end -harrastuksen hinnallahan voisi käydä aika monessa konsertissa? Kyllä voisi, mutta se ei ole sama asia. Sitäpaitsi konsertteja on vähän ja mieliartistin esityksiin on mahdollista päästä hyvin harvoin. High end -harrastuksen parissa ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan. High end -harrastuksesta voi nauttia joka päivä. Voi rentoutua kotona raskaan työpäivän jälkeen ja terapoida itseään kuuntelemalla mielimusiikkiaan. Korkealaatuisen high end -laitteiston välityksellä pääsee nojatuolistaan käsin aidontuntuisesti mieliartistinsa konserttiin milloin haluaa. Myös äänenvoimakkuuden voi valita itse.

Musiikin parissa viihtyy helposti kauemminkin. Uusien laitteiden kokeilu on jännittävää ja mielenkiintoista.

High end on parhaimmillaan erittäin antoisa harrastus. Se on enemmänkin elämäntapa. Kun siihen ryhtyy, saattaa jäädä koukkuun. Se on myös palkitseva. Kun on tilaisuus kuunnella kunnon laitteilla, havaitsee äänitteiden sointimaailman rikkauden. Jokaisen parannuksen jälkeen pystyy saamaan jotain uutta irti äänitekokoelmastaan.

High end -laitteisto ei jätä ketään kylmäksi vaan sen kautta musiikki on nautinto, josta on vaikea saada tarpeeksi.




SIVUN ALKUUN   TAKAISIN EDELLISELLE SIVULLE   TAKAISIN ETUSIVULLE


Copyright 1997-2005 © HIFIOPAS
Tietoa näistä sivuista
Palautelomake